Viime aamut ei ole ollu ees aikasia, vaan ihan inhimillisiä, mutta silti vaikeita. Oma sänky on ollu ihana ja pehmoinen ja turvaisa, mutta silti oon näyttäny vessan peilissä aamuisin ihan karmaisevalta. Eilen sydän jätti melkein lyönnin välistä, kun tavoitin järkälemäiset silmäpussini kuvajaisesta. Isot, turvonneet, tummat. Sorruin valokynään, josta sentään olen paastonnut jo monta kuukautta. Niin karmaiseva hetki se oli, että oli pakko vähän edes yrittää ihmistyä.
Oon kyllä hymyillyt myös yllättävän paljon. Kaikki tähän mennessä alkaneet kurssit on tuntuneet ainakin ekojen tuntien perusteella kivoilta. Tänään oli myös kivaa ulkoilla, vaikka pyrytti märästi koko päivän ja taivaltaminen on vähän raskasta suuressa lumimäärässä, niin silti se oli kivaa. Hymyilytti. Oon myös miettiny paljon viikonloppua ja Halausukkoa niin senkin takia oon hymyilly. Huomenna suuntaan Kangalaan. Aion katsoa paljon elokuvia, mutta sitä ennen ostan muutaman sarjakuvan taas pitkästä aikaa. Olen myös hellä ja ihana, paitsi en ehkä ihan koko ajan koska kuka nyt sellaista jaksaa.
Ja kävin tänään lounaalla kasvisravintolassa ja ilostuin, kun siellä onkin opiskelijoille sama hinta ku kampuksella. Voin suunnata sinne tulevaisuudessa useamminkin.
Ja kävin myös kirjastossa lainaamassa repun täyteen kirjoja ja sekin ilahdutti.
Oon vetäny avokadoja kuin viimeistä päivää, että ehdin syödä ne ennen viikonloppua. En usko, että ne olis ollu maanantaina enää kelpoja. Myös maitoa on pitäny vetää isoja lasillisia, ettei se jää lojumaan. Litra maitoa kestää mulla yllättävän pitkään.
Hesarin sivuilla väitettiin, että jonkun tutkimuksen mukaan porkkana tekee ihmisestä viehättävämmän näköisen. Onneks syön niitä paljon.
1 kommentti:
mullakin on ikävä sua!
Lähetä kommentti