Oi että!
En ois uskonu, että saan sen tehtyä, mutta menin kuin meninkin tsekkailemaan kevään kursseja ja täydentämään niitä. Lykkäsin sitä monta päivää, koska se tuntui ahdistavalta ja epämiellyttävältä, ja mulla on tapana lykätä sellaisia asioita, vaikka ne olisivatkin väistämättömiä.
Mutta tein sen. Ihan vahingossa. Saan ehkä sittenkin ne suositellut 60 opintopistettä kasaan kevääseen mennessä. Ainakin.
Nyt on taas selkeempi ja rauhallisempi olo. AH.
Pentulot kasvaa ja kehittyy joka päivä ja se on oikeesti ihan hurjaa! Pian ne tulee pentuloodan laitojen yli ku raketit. Ne osaa pissiä jo suurimmaks osaks paperille. Ne ryntäilee ja yrittää kasvattaa hampaita ja lipittää piimää. Oon niin ilonen, että niitä on kaks. Niitä vois seurailla ikuisuuden. Ainut vaan, että ne haisee tosi pahalta, mutta sitä tuskin huomaa sen söpöyden takia.
Mulla on vielä noin viikko lomaa ja aikaa katella niitä täyspäiväsesti. Sitten pitää ryhtyä taas opiskelutoimeen ja yrittää olla täysin laiminlyömättä Halausukkoakaan. Riipivää tällainen tasapainottelu. Elämä etenee viikoissa, vaikkei sen pitäs olla niin.
Luin eilen Ruohometsän kansan. Se oli jännittävä, vaikka kertoikin kaniineista. Heh. Mulla on jäänyt siitä elokuvasta varmaan jonkunasteisia traumoja, koska katottiin se ala-asteella ja siinä oli toisiaan kappaleiksi repiviä vertavuotavia kaneja. Rankkaa. Haluisin nähdä sen uudestaan nyt kirjan lukemisen jälkeen, mutta en tiedä mistä saisin sen käsiini.
Tänään mietin, että mitähän ihmettä sitä rupee oikeesti elämässä tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti