Huaah. Mulla on keveäkeveä olla.
Koko keskiviikon vietin lähestulkoon sisällä yrittämässä lukea tenttiin. En jaksanut edes lähteä käymään syömässä halvalla, joten tein pitkästä aikaa itse lämmintä ruokaa. Kookoslinssikeittoa! Ehkä maailman ruminta, sellasta kivan harmahtavan vihertävää, mutta hyvää. Illalla kävin kyllä katsomassa pienessä kellarihuoneistossa hämärää absurdia teatteria, jossa lensi räkä ja vilahteli paljas pylly ja vähän muutakin, mutta oli kyllä jotenkin poikkeuksellinen olotila, kun ei tarvinut päivällä lähteä mihinkään.
Mutta torstaina! Sain tentin tehtyä ja olin vaan niin iloinen. Edes jatkuva sade ei voinut sitä estää. Mulla oli viimeinkin aikaa mennä kaupungille, kun on pitänyt hankkia peruspaitoja jo pitkään enkä oo vaan saanu aikaseks, ja auringonkukansiemenetkin loppu ja pähkylätki melkein jajaja ilostutin itseäni myös sarjakuvalla. On vaan niin kivaa, kun seuraavaan tenttiin on vielä pitkä aika, eikä se ahdista, ja kaikki kirjotusjuttupalautuksetkin on epämääräisesti viimeistään ens vuoden puolella, joten tunnen oloni vaan vapaaksi.
Jee. Jee!
Vaikka siltikin pitää vähän väliä muistutella itselleni, että hei, mulla ei oo kiire mihinkään. Rauhotu. On tosi vaikee muistaa se, meinaan koko ajan vaan kiirehtiä tekemisestä toiseen. Vaikkei tarvis. Vois hidastaa tempoa ja antaa asioille se aika, mikä niihin menee. Koska nyt ei oo ajasta kiinni.
Tänään nukuin pitkään. Niin pitkään, että Lylleä rupes jo hermostuttamaan. Yllätin sen kuitenkin tekemällä kahden tunnin aamulenkin, jolla kierrettiin luontopolku ja se sai spurttailla suurimman osan matkasta vapaana. Melkein heti lähdön jälkeen alkoi tihuttaa ja sitä jatkui koko lenkin ajan. Iltalenkilläkin vain sato, välillä tosi kovastikin. Ja tuuli.
Mutta mä tykkään sateesta. Tänä syksynä on tuntunut satavan tosi vähän, tai siis ennen tätä. Ne näköjään säästi itseään ne sateet tällai loppusyksyyn, jollon oikeestaan pitäs olla jo talvi, mutta se taas on näköjään päättänyt viivytellä.
Sateella on kivaa mennä huppu päässä ja hyvät ulkoilukamppeet päällä. Tuntuu jotenkin tosi suojaisalta. Eikä yleensä ole edes kovin paljon muita liikkeellä.
Noin muutoin mulla tuntuu vähän heittävän päässä, koska olen lenkityksiä lukuun ottamatta istunut tänään lähestulkoon koko päivän koneella tekemässä tiedonhankinnan verkkokurssia. Tylsää tylsää, mutta tarpeellista. Siitäkin oon ilonen, kun sain sen tehtyä, oon vapaa vapaa jee!
Leivoin illalla mutakakkuakin, tai yritin, mutta pidin taas liian kauan uunissa ni ei tullut kovin mutaista. Mutta suklaakakku mikä suklaakakku. Käytin jauhoina mantelijauhoja ja sokeria en pistäny vaniljasokerihippusen lisäks ollenkaan. Tuli siinä suhteessa aika onnistunutta. En tykkää turhanmakeista leivonnaisista, blyääh.
Tää on taas vähän tällanen turha raportoiva jauhamispostaus, mutta ei haittaa! Oon vaan nyt just aika tyytyväinen kun suurimmat pahat on takana päin ja huomenna on pikkujouluiluyösolu JEE ja Lylle saa olla kamulin kaa sillon JEE ni sit meillä molemmilla on kivaa ja Halausukkeli kai ihan tykkäs sen synttärilahjasta, vanha ukko JEE ja kohta on jo joululoma ja se on ihanaa ja voi kaikki jouluherkut ja jouluntuntu ja iso Neekku ja sen söpö naama ja mun hulluperhe joka ei kyl kans koskaan osaa rauhottuu, mut silti. Haah.
Oon ollut niin pitkään epätoivoinen ja jatkuvasti turhautunut ja väsynyt ja surullinen, että tää on tosi kummallista. Tää että tuntuu tältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti