Mieli mielii aukeaa

Tää valottomuus on saanut mut vähän raiteiltaan. Tai ainakin se yrittää kovasti sekottaa mun ajankulun ymmärrystäni. En kykene käsittämään, että jo viideltä tosiaankin on pimeää, mutta sillon ei silti oo kuitenkaan vielä ihan ilta.

Minua vähän surettaa tämä. Päivän parhaimmat ulkoilutunnit menee lähinnä luennoilla, ja sit kun olis aikaa ulkoilla, on jo pimeää. Varsinkin valaistujen teiden ulkopuolella. Eli parhailla ulkoilureiteillä. Tänään ei tosin Lyllen kaa välitetty siitä, vaan mentiin siitä huolimatta lähiniemeen samoilemaan mutaisella pellolla pimeässä. Se oli voimaannuttavaa. Se on aina. Mietin tänään, että rakastan sitä paikkaa. Ja se kuulkaa on aika paljon sanottu multa.

Hämmennyin ajatuksestani niin paljon, että ryhdyin saman tien miettimään, miks mä sitä oikein rakastan niin paljon. No ei se ollut kyllä vaikea mietintö. Se on se aukeus. Noin ei kyllä varmaan voi sanoa, mutta käytän muutenkin jatkuvasti tahallani vääriä sanoja.

Se on se kun on paljon avaraa lääniä joka suuntaan, näkee kauas, on tilaa hengittää. Ei tukahduta. Hyvällä lykyllä ei tarvi tavata yhtään ihmistä, mikä on rentouttavaa. Siellä tekee vaistomaisesti mieli hidastaa ja hellittää ja rukoilla ja seistä välillä hiljaa silmät kiinni.

Tiedostin tänään siis mieltymykseni aukeisiin paikkoihin. Kaipaan lääniä, jossa silmä voi katella kauas.

Mietin tällä viikolla myös sitä, miten kivaa on kun voin mennä Mailulle kylään. Tiiän, että sitä itteensä kyllästyttää asua vielä kotona, mutta minä oon ilonen, kun mulla on myös Jykylässä joku kotiympäristö, missä käydä silloin tällöin. Siinä on monta hyvää puolta: siellä on Lyllelle kaveri, siellä on mulle kaveri, sinne on ihan kiva kävelyreitti eikä matka oo liian pitkä ja no, kotiympäristö on aina kotiympäristö. Se on vähän eri asia ku solukaksio, jossa huoneet on 12 neliöö ja keittiöön mahtuu hädin tuskin kahta ihmistä yhtä aikaa ja olohuonetta ei oo.

Kai tässäkin tulee omalla tavallaan se sama tilan tai läänin kysymys vastaan.

Voimaannuttavaa on myös matkustaa huomenna kotio viikonlopuks, vaikkei siellä juuri oo lääniä kun äippä rahtaa jatkuvasti lisää tavaraa nurkkiin ja Neekkuki on niin matami, et vie kaiken tilan. No ei vais. Toivon, ettei Halausukko oo liian kipiä, et seki tulis. Ni sit voisin voimaantua siitäkin ja se vois taas vähän lelliä minuu ja pitää mua hyvänä ja ehkä mäki sitä. Ehkä.