Mun sielu asuu siivouksessa

Reino laulaa yhdessä sen biisissä: "SÄ kosketat mun sielua!"

Tänään se osu mun korvaan ja mietin, et ketkä on koskettanu mun sielua.

Niitä on aika paljon. Joidenkin ihmisten kanssa se on ollu vaan yks tietty hetki, joka on tullu yllättäen ja menny myös nopeasti, ja joka ei välttämättä enää välity suhteessa siihen ihmiseen. Toisten kanssa niitä hetkiä on ollu enemmänkin ja ne ollu syviä. Varsinkin sellaset hetket menneisyydessä, kun on ollut jonkun ihmisen kanssa täydellisesti samalla hengellisellä aaltopituudella, on ollut sielua järisyttäviä.

Eniten mun sielua on kuitenkin tainnut koskettaa Neekku, koska se vaan on niin. Viimeks tänään. Vietin käytännössä koko päivän sen kanssa.
Sit kun se kuolee menen rikki ainakin hetkeksi.

Äsken myös ystävä, joka on kaukana ja jota nään enää harvoin, jutteli mulle yllättäen. En muista, millon viimeks juteltiin. Oon ollut niin käpertyneenä omiin kuvioihin ja ajatuksiin ja suunnitelmiin ja asioihin, että se on unohtunut.
Mutta tänään se ystävä kävi mielessä, syystä että mietin Reinon innoittamana sielun kosketusta, ja se on ystävä, jonka kanssa oon tuntenut aikoinaan varmaan syvintä sielullista yhteyttä. Oon vieläkin ihan ihmeissäni koko meidän lyhyestä tutustumiskuviosta ja ajasta yhdessä toisemme tiedostaen. Sillon kun selvis, että se lähtee ja jää kauas, olin myös aika rikki, vaikka tiesinkin että niin tulee käymään. Nyt tiedän myös sen, että se ystävä oli just siihen elämänvaiheeseen tärkeä.

Mä en tiedä, mitä vaaditaan siihen, että pääse lähelle toisen sielua tai joku pääsee lähelle mun sielua.
Senkin tajuaa usein vasta jälkeenpäin. Siis sen, mitä oli käsillä siinä hetkessä.

Tänään luin koko aamupäivän Sinuhea pihalla varjossa ja luin ja luin ja luin. Olin niin surullinen, kun sen elämänrakkaus meni kuolemaan. Waltari haluaa selvästi piinata lukijaansa, kun koko ajan se riistaa päähenkilöltään onnen.

Jossain vaiheessa aloin taas siivota. Keittiötä. Tein kuivauskaapista löytöjä, jotka olin unohtanut. Heitin jääkaapista bioskiin niin ällöttäviä asioita, etten niistä rohkene teille teidän itsenne takia edes kertoa. Tein jälleen inventaarion kuiva-ainekaappeihin koska en kestänyt enää sitä kaaosta, ja viskoin ties mitä turhuuksia ja ällöttävyyksiä pois. Surkuhupaisinta on se, että moni oli sellanen asia, jotka oon joutunut väkisin aikasemmissa inventaarioissa säästämään koska eräpäivä ei oo vielä menny, vaikka oon tienny jo sillon ja oon tienny jo sillonkin kun näin että ne ostettiin, että mä vielä joku päivä heitän ne roskiin.
Ja näin kävi. Oon profeetta.
Miks ihmiset ostaa ruokaa, jota ne ei syö?
Mun mielestä jokaisen ruokakaapissa pitäs olla vaan sen verran asioita, että ne kykenee ulkoa muistamaan. Sillon ei ainakaan mikään vanhenis, koska mitään ei unohtais.
Nytkin meni lukuisia euroja suoraan roskiin. Ei näin.

Zen Cafen sanoin, olen tyhmälaiskajasaamaton, enkä siis tehnyt edelleenkään yhden yhtä asuntohakemusta saati ilmoittautunut yliopistoon saati selvitellyt Kelan tukia tai muita.
Mä vaan luin ja siivosin keittiön kaappeja, mistä ei oo iloa kellekkään muulle kuin itselleni. Eli tosi hyödyllistä.

Sielun lisäksi mietin tänään myös, että mä taidan olla kontrollifriikki. Kuulosti tosi oudolta sanalta suussa kun sitä mietin, mutta niin se vain on että ainakin ympäristöäni mulla on kova taipumus kontrolloida. Viimekskin kun olin Maisukalla niin suoristin niiden olkkarin maton ilman että edes tiedostin sitä, ennen ku asianomainen huomautti asiasta. Se oli hämmentävää ja vähän noloakin.

Voin tulla siivoomaan ja järjestelemään paikkoja teillekin, jos maksatte.
 ..paitsi en nyt, koska huomenna (tänään) tulee Halausukko ja oon kaivannut sitä aika paljon, ja mä aion piinata sitä koko viikonlopun ettei se saa yhtään rauhaa, kun vaan kontrolloin sitä. Hahaa.