Se oli se miete, että ovet aukee kyllä sieltä, mistä Taivaan Iskä haluaa niiden aukeavan. JOS haluaa.
Ei siinä sinänsä mitään järisyttävää, mutta olin yhtä kaikki unohtanut sen. Se oli aika vapauttava muistamus, koska tajusin ettei mun tarvi jännittää noita kouluja, koska Jumala kyllä ohjaa sinne minne katsoo hyväksi.
Olin ekana hereillä ja menin avojaloin Neekun kanssa kävelemään lämpimille pihalaatoille. Postilaatikossa ei ollu muuta postia ku iso, valkonen kirjekuori. Käänsin sen ja katoin että "oho, mulle" ja sit katoin että "oho, jyväskylän yliopistosta". Sit vasta aivot alko hitaasti kelaamaan että hetko. (Sitä paitsi olin yllättynyt, koska en odottanu Jykälää jo nyt, luulin et Tre tulis ensin.)
Oli melko hämmentyneen epäuskoinen fiilis lukea että "Onneksi olkoon, sinut on Valittu" ja plaaplaaplöö. Se oli vaan kummaa. On kummaa, kun tietää ite mitä kirjotti ja tietää ettei se ollut erityisen laadukasta, ja sitten on muka kymmenen valitun joukossa. En valita, ei kyse oo siitä, tää on vaan tosi.. outoa.
Mutta varmaa on nyt se, että ainaki musta tosiaan tulee opiskelija.
Sinänsä ihan hellivää saada ekana hyväksymiskirje. Nyt ei haittaa, vaikka tuliskin kaks hylkäyskirjettä. Ja nyt jotenkin vasta odotankin hylkäämiskirjeitä, koska tuntuis jo vähän liian omituiselta, jos jonkun muunkin suhteen kävis noin hyvä säkä. Ja myös sen takia, että en joutuis tekemään valintaa. Ne on niin vaikeita.
Musta tulee yliopisto-opiskelija. Mitä hittoo.
Muutan ihan oikeesti pois kotoo. Mun täytyy ihan oikeesti ruveta itsenäiseks ja kituuttavaks opiskelijaks.
Tämä hämmentää suuresti.
M: "Opettajalinjalle haki 62 ja 8 otetaan, joten opiskelupaikan saa noin 13 prosenttia hakijoista. Kirjallisuuteen ilmoittautui 209 ja 10 valitaan, joten prosentti on 4,8 luokkaa. Olis kannattanut hakea opettajaks. Joka tapauksessa, kymmenen teistä mä nään uudestaan syksyllä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti