No voi hitto ny

Oon aina ollu ihan superhuono kieltäytymään asioista. Sanomaan että ei.
En sellasista että jos joku vaikka sanoo että tee tämä vie tuo siivoo tästä, sellasiin nyt on aina helppo ruveta vänkyröimään vastaan.
Mutta jos joku pyytää oikeesti tekemään jotain tai mukaan johonkin sellaseen, joka vaatii kuitenkin vaivaa ja viitsimistä ja oman ajan erottamista siihen toimeen - sellasista on jostain syystä tosi vaikee kieltäytyä, jos ei ole mitään selkeää "kunnollista" syytä miksei vois tehdä sitä asiaa.

Samasta syystä puoltoista kuukautta sitten en jännittänyt lakkiaisissa itse lakitusta vaan puheen pitämistä.
Samasta syystä löysin itseni eilen laulamasta tuntemattoman teinipojan rippijuhlissa, puutarhassa täynnä random sukulaisia. Kaikkeen sitä joutuu ku vanhaks ellää (tai kun on seurakuntanuori LÅL).
Samasta syystä olisin löytänyt itseni tänään Kiponniemestä kera lukuisien avioparien, vahtimassa lapsia tämän viikon. Mutta olenkin kotona, koska tällä kertaa pysyin tiukkana silläkin uhalla, että J&J kantaa mulle kaunaa ja että Maijukka saattaa olla hätää kärsimässä (tai vähintäänkin seuranpuutetta).

Mulla ei oo tälle viikolle sinänsä mitään suunniteltua menoa (oi ihanuus) mikä olis estänyt leirille lähtemisen. Se johtui ihan puhtaasti vain omasta mukavuudenhalusta ja itsekkyydestä.
Mutta silti kirpasee kieltäytyä, jos joku pyytää. Kai mä oon niin miellyttämisenhalunen pohjimmiltani, vaikka oonkin aina hullun ärsyttävä.

Ärsyttävästä puheen ollen, eilinen loppupäivä menikin taas sitten meidän perheen ärsyttävyyttä ihmetellessä. Äippä oli koko päivän töistätulon jälkeen ihan hertsinä, Vera oli raivostuttavan näsäviisas murrosikänen ja mua otti päähän kun kaikki oli niin hankalia ja ikäviä. Se söi vähän mökkeilyn fiilistä.
Ihmettelen, miten kukaan meitä huolii kun ollaan niin hankalia. Mutta sellastakin on tapahtunut. Joten kyllä ilmeisesti sellasiakin hulluja löytyy.

Oon addiktoitunut uuteen sarjislöytöön ja eilen luin niin pitkään et aamu jo sarasti. Haluan päästä ostamaan sitä omaksi, mutta Fantsu otti ja lopetti Kuopparissa joten pitää odottaa vähän.

No niin, ja sitten oleellisimpiin uutisiin.

Sain tänään kolme kirjekuorta, kaikki eri kokosia ja Tampereen suunnalta. Se oli itse asiassa aika huvittavaa. Asettelin ne ruokapöydälle suuruusjärjestykseen ja alotin pienimmästä. Se ei ollu ihan rakkauskirje, mutta itkin silti.
Toisessa oli pisteet Treen pääsykokeista.
Kolmas oli hullu jööti, jossa kerrottiin kuivasti että pääsin opiskelemaan Suomen kirjallisuutta ja se oli niin täynnä kaikkea oheista infoa, että tuli ihan ähky ja alkoi ahdistamaan.
Huvittavinta oli se, että mun eka ajatus kun näin sen kirjekuoren oli että "voi hitto, ei oo totta".
Tiedän, että tää on naurettavaa, pitäs olla vaan ilonen että pääs kouluun eikä valittaa.

MUTTA KUN EN HALUNNU ET TULIS TAAS TÄÄ TILANNE että pitää OIKEESTI valita.
Voi pyllyreikä.

(Niin ja tonne pääsin sentään vähän kirkkammin ku Jykälään, jonne taisin mennä sisälle ihan rimaa hipoen.)

Jyväskylä on mulle tutumpi kaupunki ja se on lähempänä ja opiskelun puolesta se saattas tuntua kivemmalta (kirjallisuus kattaa laajemman alueen ku Suomen kirjallisuus + siellä olis kirjoittamisen maisteriopinnot jotka saattas ehkä kiinnostaa), mutta toisaalta Treella olis Halausukko.
Mutta toisaalta taas aika heppoista perustaa valinta ihmisiin, koska ihmiset on kuitenkin liikkuvaa tavaraa. Ei sitä tiedä mihin kukakin lopulta ajautuu.

Mutta ku hei, kyseessä on kuitenkin mitä luultavimmin ainakin viis seuraavaa vuotta mun elämästä.
VIIS VUOTTA! Se on aika hullusti.

Mutta ku sitten minua taas hämmentää, että miks mulle ylipääntään tarjoutu tää valinnan mahdollisuus!

Miksei joku päätä mun puolesta tällasia asioita, miks pitää ite joutua ottamaan se vastuu päätöksistä.
On se ny kumma.

Ja ku ei se oo niin yksoikosta, koska kaikkiin asioihin liittyy aina niin monia asioita ja vivahteita.

Voi pyllyreikä ny.

Niin ja haisen muuten nyt tosi pahalta ja tukkaki pitäs pestä, mutta ku en JAKSA mennä suihkuun nyt ja ku tänään on kuitenki niin kuuma päivä et hikoo joka tapauksessa!

PYLLY!

Et näihin fiiliksiin tällä kertaa.