Yyterin santaa varpaiden välissä (ja muita oleellisia seikkoja)

Voi ihme kyl, tästä heinäkuusta tulee selvästi harvaanblogatuinkuukausi koko blogini mielettömän laajassa historiassa.
Mutta ehkei se oo kovin huono asia, koska se tarkottaa vaan sitä että oon tehnyt jotain muuta kun istunut tuijottamassa tätä näyttöä joka nytkin särkee silmiä.

Elin elämää keskiviikosta sunnuntaihin Treella, Kangalassa ja Porissa. Keskiviikkona ennen junaan menoa kävin tökerösti poseeraamassa (tai yrittämässä poseerata) Liisalle, että äippä tulis iloseks kun sais mustakin lakkipääkuvan olkkarin seinälle muiden sen lasten lakkipääkuvien rinnalle. Tapasin myös Haraldin vessassa mun kaimani, ensimmäisen ikinä, mutten saanut sanottua sille että hei kaima. Nyt en voi tietää, oliko se sen oikea etunimi vai esim toinen nimi, jollon se ei olis ollu aito kaima.

Treella oli Maijut ja Tumppa ja paljon paljon keltasia autoja, jotka herättää voimakkaita tunteita. Mua ahdisti tänään sisäisesti aina kun näin keltaisen auton, koska paikalla ei ollut ketään, joka ois ymmärtäny sen.
Mutta Tumppa teki meille PIIRAKKAA. Mehiläiset oli lähes vallottaneet niiden parvekkeen. Pelasin Maijukan kanssa tasapelin Tallinnan laivalta ostetulla minimaalisella pöytäjaliksella.

Torstaina kävi suunta Särkkään ja Maijukat totes olevansa vanhoja ja minä pulitin kaheksan euroa pelkästään sisäänpääsystä RÖYHKEÄÄ ja olin kassivahtina ja luin Häräntappoasetta, koska en oo lukenu sitä ikinä ja kai sekin on sellanen kirja, että pitäs tietää. Näin tytön jonka nimi olikin Aleksi ja sitten näinkin sen poikana. Se oli hassua. Päivä oli kuuma. Sorsanpoikaset tuli aidanraosta ryöstöretkelle ja niillä oli oma kiitorata takaisin puroon.
Illalla Mailu lähti pelastamaan Lukan ja Tumppa vei minut ja Maijukan uimaan ja vesi oli kylmää ja pyöräilijä oli kai humalassa ja minä jätin lähes sisäänajamattoman frisbeen sinne laiturille, koska en oo sitä enää sen jälkeen löytäny. Mutta sauna oli niin kuuma ettei pystyny heittää löylyä ja istuttiin myöhäisruuan jälkeen juttelemassa parvekkeella niin kauan, että tuli yö ja pimeä. Ja mun pitää yrittää olla vähemmän malttamaton.

Perjantaina pelästyttiin aamulla ääniä portaissa, mutta kello olikin vasta vähän joten se oli Tumppa. Ei melkein saatu Maijukan kanssa herättyä. Kannettiin kaupungissa kahdestaan Maijukan reppua ja ostin yhden leffan ja yhden levyn ja kolme ekaa sarjista hyvästä sarjasta ja olin iloinen. Ja myöhemmin ostin kaks muutakin levyä mutta ne ostin Tumpan kanssa, koska Maijukka oli jo lähtenyt Jykälään töihin. Niin ja ostin myös One Wayn alennusmyynneistä ruman yöpaidan ja toisen säkin ja oudon värisen neuletakin, jolle Tumppa nauro pilkallisesti. Laitoin sen seuraavana päivänä päälle ihan sen kiusaks, koska se on pyllypää.

Lauantaina piti sataa ja olla kylmän synkkää, mutta paistoikin aurinko iltapäivään asti ja senkin jälkeen oli vaan viileähköä ja ekat pisarat tuli vasta illallaillalla, eikä sillonkaan jaksanu ees kunnolla sataa. Ajettiin Tumpan kanssa Poriin, mutta matkalla poikettiin jossain paikassa jonka nimeä en nyt muista, mutta siellä oli suloinen mökki keskellä peltoa ja siellä oli perunamaa ja mustaherukkapensaita, en muistanutkaan miten hyviä mustaherukat on suoraan pensaasta syötynä auringon lämmittäminä, ja sit siellä oli myös mummi, jonka pasmat meni ihan sekasin, koska Tumppa ei ollut varottanu sitä vaikka olin sanonu et kandeis. Oli siellä myös serkku ja vaari, joka lämmitti saunaa.
En oo aikoihin nähny niin pitkään kestävää yllättyneisyyttä, mitä sillä mummilla oli. Se oli hupsua.

M: "Ja kukas tämä, onkos tää sun kaveri?"

T: "Tää on mun tyttöystävä."

A: "Mummeli hei, sun mansikkasoppa kuplii yli."

Poriin saavuttiin sen verran myöhässä, että missattiin yks ilmaiskonsertti, mutta elämä jatkuu. Käveltiin jazzkatua pitkin ja minä haikailin hattuja mut en tarpeeks ja ihmeteltiin menoa ja hajuja. Kuultiin isoperäistä hammondimiestä ja vammaisia nuoria naisia, jotka laulo saaateeenkaaaari vie luokse saaatuuuuuJEN ja käveltiin paljain jaloin Yyterin sannoilla ja siellä näytti jotenkin ihan ulkomaalta ja nauroin NAKURANTA-viitalle mut en uskaltanu mennä sinne saakka koska halusin pitää uikkarini, meri oli kylmä ja leväinen ja vesirajassa oli kuivuneita pikkukalojen ruhoja ja heitin mutaa Tumpan päälle koska halusin olla ikävä ja aurinko meni pilveen. Pysähyttiin Reposaaren sillalle fiilistelemään tuulivoimaloita, yks ei toiminu. Mut siel oli ihan hienoo koska oli.

Ja Iron&Wine on parasta matkamusaa, koska se on muutenkin yhtä parhaista. Jamie Cullum toimii kans.

Illalla oli kylmempää, mutta porukka vaan lisäänty ja eteneminen oli hidasta. Syötiin Marttojen vohveleita katukiveyksellä ja yritettiin ostaa paras lahja ikinä, mutta ne oli jo kerätty pois silmistä ja tuli melkein suru kun meni hyvä tilaisuus ohi. Käytiin istumassa puol tuntii Kirkkopuistossa kuuntelemassa Pastoreita Areenalla ja todettiin et ei nappaa taustat hei. Mut kirkko oli hieno, ainakin ulkoa.
Tumppa maisto ekaa kertaa SunSlushia vai mitä ne onkaan ne imelät jäähilehuijaukset, mutta persikka olikin melkein hyvää ja söin röyhkeästi ehkä noin puolet siitä muillisesta. Tuli kylmä, koska se olis pitäny syödä jo sillon kun aurinko paisto.
Taavinsilta oli täynnä veneitä, jotka oli melkein täynnä seurueita, jotka joi viiniä ja hytisi, mutta pitihän toki kaikkien nähdä kuinka ne snobeilee tuttujen paateilla ja naukkailee. Tumppa olis halunnu paatin.
Käveltiin siltaa pitkin Kirjurinluotoon, joka oli siinä vaiheessa melkein täynnä teinejä ja vähän vanhempaakin väkeä jotka tekee sitä mitä teinit kesälauantaisin tekee. Mut siel oli kaikkea mahtavaa. Vielä mahtavampaa jos olis tullu sinne joskus viisveenä. Ei jumpe. Merirosvolaivat ja kaikki. Kiipesin äitikarhun selkään, vaikka Tumppa väitti etten pääse. Ei kävelty Areenalle asti, joten ei kuultu Massive Attackia, eikä nähty ees Aasiaitauksen aaseja mut nähtiin kanoja ja kukkoja ja outoja lintuja ja kaksi urosriikinkukkoa jotka rääky toisilleen niin villillä äänellä että huh ja toinen levitti pyrstön ja äijäili ja peitti eukkonsa sen pyrstön taakse.

Pori oli ihan nätti mut pienen olonen. En oo miljoonaan vuoteen ollu  niin Länsi-Suomessa. Loppukotimatkasta mua nukutti hirveesti. Perillä sauna oli vielä hitusen lämmin joten istuttiin lämmittelemässä siellä vaatteet päällä.

Sunnuntai huijas, kun se näytti kylmältä, mut sit siitä tulikin melkein kuuma. Käveltiin uimarannalle jossa ei ollu yhtään mitään ja mä mietin et me pärjättäs hyvin sellasessa kolmijalkajuoksussa, koska käveltiin luonnostaan just siihen tahtiin miten siinä pitää liikkua. Söin uunikesäkurpitsoja jotka oli hullun hyviä. Muutenkin oon vetäny juustoja kyllä viime päivinä niin paljon, että ei oo ihme ku oon niin turpeena ja massukkaa vaan kertyy. Vaikka ei se johdu kyllä juustoista, vaan siitä että oon syöny taas leipää pitkästä aikaa melkein päivittäin.
Mutta juustoja kyllä rakastan niin että voi.

Syötiin vattuja pihasta ja koomattiin pihakeinussa ja pidettiin etukäteissynttärikakkukahvit. Musta tuntuu, että viis päivää vaan haukuin Tumppaa nonstoppina ja olin hankala ja väkivaltainen, mutta toisaalta taas, en mä ketään muuta hauku samalla tavalla ja väkivalloin kohtele. Tajusin, että se on multa aika suuri rakkauden osoitus. Kohtelen Neekkua vähän samalla tavalla itse asiassa. Haukun sitä ja riepottelen ja sit kohta hellinkin. Ja kyl mä Tumppaakin hellin. Mut sit toisaalta haukun ja läiskin.
Ja sit se ois niinku rakkaudellista.
Miten kieroutunu sitä ihminen voi olla?

Mutta joku hyöty tästäkin reissusta: sain selville Tumpan heikon kohdan sen isosiskon suosiollisella konsultoinnilla. AHAHahhahah.

Tästä päivästä kerron sen, että sain viimeinkin tuulitakin. Mulla ei oo ollu sellasta ja sitä oon pitkään hamunnu. Se ei oo buenoin mut on ainakin olemassa. Söin torilla keski-ikäisessä seurassa munkkipossun ja jäätelön. Kannoin laatikollisen mansikoita autolle, joka oli erikoisluvalla parkkeerattu invapaikalle. Möksällä sain kesän ekat kanttarellit kastikkeessa ja ruoka oli muutenkin hyvää. Yritin saada Sinuhea loppuun laiturilla (sitä ei oo jäljellä ku muutama sivu enää, mutta koska olisin sen lukenut jo menomatkalla junassa niin jätin kotio, koska sit olis joutunu kantamaan tiiliskiveä mukana, SEN TAKIA se ei oo vielä loppu) ja seurasin sivusta, kun perhetuttu, jolla on vaan toinen jalka, kömpi kajakkiin ja melo pitkin järveä. Eilen se oli kuulemma menny kerran ympäri, mutta sitten löytäny tasapainon yhden jalkansa kanssa.
Ja tänään ne veti iskän kanssa pitkät lenkit.

En tiiä miks, mutta siinä oli jotenkin jotain tosi hienoa, kun se istu kajakissa ja haki tasapainoa ja sit lähti melomaan.
Ja sillä on yks jalka. 

Sen vielä tästä päivästä, että aamulla äippä ja iskä joi kahveja etupihalla varjossa ja äippä kerto, et iskä oli nähny yöllä unta miten lapset lentää pesästä. Tai siis että mä olin jo lähteny.
Ja sit kävelin keittiöön ja rupesin syömään ja lukemaan lehteä, mutta huomasin että mua itkettikin.
Ja rupes itkettää nytkin, kun kirjotin tästä.

Nyt hyvää yötä kun kello on jo paljon ja voi
lupaan blogata seuraavan kerran aikasemmin kun viikon päästä