Herätkää tekin viideltä

Heräsin tänään viideltä. Siitä tulee yllättävän kaikkivoipa fiilis. Tai sellanen kykenevä. Kykenee nousemaan ylös sängystä viideltä. Ou jea. Olispa kiva ku heräis muutenki aikasin, silleen itestään. Kuudelta esim. Ilman et se ois hankalaa. Päivä olis pitkä ja aamu olis pitkä ja se olis kivaa. Haah.

Ulkona oli ihan hullun viileä.

Olin tänään neljä ja puol tuntia Jyväskylässä demon ja luennon takia. Demo oli yllättäen peruttu, mut ei se mitään. Yllätyin vähän, kun en kokenut ahdistusta huudeille palaamisesta. Matkustaminen monen viikon jälkeen oli itse asiassa hyvin kivaa vaihtelua. Ja ahdistumattomuus kertoo siitä, että koen J-kylän erittäin jeeskaupunkina. Mitä se onkin. Torstaina matkustan taas, mut Lyllen kanssa ja olen yhden yön ihan Kämpilläkin. Saa nähdä miltä se tuntuu näin tauon jälkeen. Kämppis varmaan ilahtuu ikihyviks kun saa taas nauttia Lyllen hurmaavasta seurasta ja siisteydestä. Sit mennään viikonlopuks pissimään Tumpen porukoiden nurkkiin. No eikäku josko L osais olla pissimättä, ei se viimekskään. Minä opin jo kauan sitten.

Sain kasvislounasmestassa lounasseuraa, koska istuin ikkunapaikalla. Se oli yllättävää, koska harvoin ihmiset käy juttusille ilman mitään pakottavaa syytä. Ite kyllä ihan viihdyn itsekseni, mutta ehkä sillä pojalla olis ollu tylsää omassa seurassaan. Tai sit se halus saada naisnäkökulmakosketusta ennen inttiin palaamista.

Mua ei enää ahdista niin paljon. Sain mun esseisiinkin ruhtinaallisesti lisäaikaa, olen helpottunut. Kyllä kaikki kääntyy aina parhain päin. Mm-m.

Lyyli oli tänään ihan vauva. Se kiljahti tunteikkaasti, vaikken edes leikannut kynttä vaan pidin ainoastaan kiinni tassusta. Sen jälkeen se otti nolon ilmeen, kun kiljas turhasta ja paino pään alistuneesti mun polvea vasten. Silleen että no okei, leikkaa nyt sit yks. Mua huvitti.

Lyylin viikset ja parta on aina takussa ja mählässä, vaikka kuinka usein kampaisin ne päivässä. Varsinkin jos se on nuollut just mämmilootaa. Kerroinko jo, että tänä pääsiäisenä lämpesin mämmille? Oon syönyt sitä hirveesti. Tänään vedin kerman kanssa niin paljon, että tuli paha olo. En osaa rajottaa.

Luin tänään kirjaa kirjoittamisesta. Tulin surulliseksi, kun en ole kirjoittanut. En blogia enkä mitään muutakaan. Ei ihme, että esseeetkin tökkii. Ihan arsesta, mutta täydellisen oma häpeäni. Haluan kirjottaa! Miks en kirjota? En opi ikinä paremmaks enkä kirjota koskaan mitään oikeeta, jos en kirjota.

Huomenna rupeen taas päivittäiseen rutiiniin. Joka päivä edes joku säälittävä sana.