Se Yksi Mies

En halua vähätellä jonkun ihmisen vastuuttomia ja järjettömiä tekoja toisten ihmisten tarkoituksettomaksi tappamiseksi enkä halua vähätellä omaisten surua ja yleistä pelkoa. Silti haluan ihmetellä, että mitä hittoa.

Mistä lähtien on ollut hyväksyttävää tanssia kuolleen miehen haudalla ja riemuita siitä, että mies on maailmasta pois pyyhkäisty? Vaikka se mies oliskin ollut paha mies? Joka ikisessä ihmisessä on sisällä yhtä lailla pahuutta. Ihmiset on ilosia, että paha mies sai ansionsa mukaan, koska tuotti tuskaa monille. Tuotti joo, mutta toisaalta voi kuitenkin miettiä, miten paljon tuskaa ja pahaa jokainen yksittäinen ihminen levittää ympäriinsä päivittäin vaikkei oliskaan etsintäkuulutettu terroristi. Vaikkei oliskaan pyrkimyksenä tappaa ihmisiä, niin on melkoisen paljon muitakin tapoja satuttaa toisia. Joka päivä, pienilläkin jutuilla. Ja just sellasia ihmiset on, just sitä ne tekee. Pahuudella on monet kasvot. Fyysinen tappaminen on paha joo, mutta pienikin paha jatkuvana syöttönä voi olla monella tapaa tuhoisaa.

Sitä paitsi, mistä lähtien yhden pahaa tehneen ihmisen kuolema juurikaan vaikuttaisi maailmassa vaikuttavan pahan määrään? Tästä se vasta alkaa. Suunta on koko ajan alaspäin, vaikka miten toitotetaan suvaitsevaisuutta ja vähäisten huomioimista ja ympäristönsuojelua ja muita hyvän ihmisen rakennusaineita. Samaan aikaan ollaan itsekkäitä ja tyytymättömiä, jos ei saada mitä luullaan haluavamme. Yritetään menestyä toisten kustannuksella, poljetaan toisten oikeuksia, ollaan välinpitämättömiä, satutetaan, loukataan, turrutaan itsekeskeisyyteemme.

Ja kuitenkin kuvitellaan olevamme pahan miehen yläpuolella ja oikeutettuja julistamaan että tuon miehen oli hyvä kuolla, ompa nyt helpottavaa kun sitä miestä ei enää ole. Kuvitellaan, että meillä on oikeus tanssia kuolleen miehen haudalla. (Vaikkei konkreettista hautaa olekaan, mutta you get the point.)

Koko asenne näkyy siinä, että uutisointi korostaa miehen olevan kuollut, ei tapettu.

Ja ei, en halua puolustella terroristeja. En ketään. En edes itseäni. Varsinkaan.

Ei silti tanssittaisi kuolleen miehen haudalla. Edes kuolleen pahan miehen. Ei kellään ole siihen oikeutta. Ei, vaikka kuollut mies olisi vaikuttanut tuhansien muiden ihmisten kuolemaan. Ei kukaan ole toista parempi.

On ja tulee olemaan vain yksi mies, jonka haudalla saa tanssia ja jonka kuolemasta saa ja kannattaa riemuita ja julistaa. Vain yhden miehen kuolemalla on oikeasti vaikutusta maailmassa vallitsevaan pahaan. Vain yhden miehen kuolemassa on elämä, sillä sen miehen hauta on tyhjä.
Pääsiäinen oli ihan vasta, miks se kuitenkin jo unohdettiin?

Minä en suostu riemuitsemaan kenenkään muun kuolemasta.