Tasapainoton ekoilija ja sen kryyni

Ollaan Lyylin kanssa yritetty asettautua taas Jykälään. Sunnuntaina pakkasin runsaat kamppeeni ja ajelin iskän kanssa pitkän tauon jälkeen Kämpille. Iskä lähti saman tien takas ja Lylle jäi vähän suremaan. Se ei myöskään diggaile sen pikkubikineistä, joten ei ne päällä tee juuri muuta kuin etsii aina seuraavan makuupaikan. Illemmalla myös Kämppis rantautui jälleen Keski-Suomeen, joten saatiin heti seuraa.

Oon ehtinyt olla jo yhdellä luennollakin, tällä viikolla vielä kaksi edessä. (Lisäks meen huomenna kuuntelemaan luentoa aiheesta Minne humanistimaisteri työllistyy? HAHA ehkä saan jotain vinkkejä!) Ens viikolla alkaa vasta toden teolla tämän syksyinen hullutus sitten. Lounastin myös Maijukan kanssa ennen sen paluuta Porojenmaahan, ja keskustaan polkiessa mietin, että kyllä mä viihdyn Jyväskylässä. Tää on hallittavan kokoinen ja täällä on kivoja paikkoja. Mutta tuntuu silti vähän vajaalta, kun Halausukkeli ei oo jakamassa mun kaa iltapissityslenkkejä tai teehetkiä.

Tiistaina oli rahanmenopäivä. Maksoin vuokran ja kännykkälaskun ja lähdin keskustaan ja ostin itselleni pitkän sovitteluahkeroinnin jälkeen lenkkarit. Ne on törkeän väriset, mutta toivottavasti hyvät jalassa. Mulla on ollut kova tarve päästä hölkkäämään, mutta ei ole ollut kenkiä. Luulen, että mun hölkhölkhalu pohjaa vaan siitä, että tahtoisin päästä ikäviä asioita pakoon tai onnistua sivuuttamaan ne nopeammin. Päällimmäinen ikävä asia tässä yhteydessä on varmaan ihana pieni pian 9kk kasvattini, joka ei tunnu oikein ulkona ollessa luottavan, että mun emäntä kyllä hoitaa, että ei niistä toisista koirista tarvis ihan niin paljon hermostua tai välittää muutenkaan. Varsinkin kun meidän huudeilla niitä toisia haukkuja riittää ihan riittämiin. Ja varsinkin, kun en vaan tiedä miten pääsisin ton paksun kallon läpi. Tänään otin mukaan pitkästä aikaa suihkepullon, varmaan oman itseluottamuksen vuoksi. Eilen tuntui välillä siltä et haluis vaan itkeä ja välillä siltä, että haluis vaan ravistella tuota murheenkryyniä. Mietin jatkuvasti, miten vanhemmat selviää niiden lasten kanssa, kun minulla tuntuu, että pää hajoaa jo näin "pienestä".

Ja nyt kaikki luulee, että se inhoo ja hakkaa ja laiminlyö sen koiraa. Ei ei. Välillä ton haukkuherkkyys ja hyökkäävä asenne vaan tuntuu liian raskailta. En sais olla näin lössö. 

Mut oikeesti Lylle on ihan mainio, näkeehän sen jo sen naamastakin.

Miten tää taas meniki tähän, rahanmenopäivä jäi kesken.. Lenkkareiden tueksi ja muutenkin tarpeeseen ostin viimeinkin myös kollarit. Nää on mukavat. Yritin löytää myös hupparia, mutta en löytänyt, ja pitkiä neuletakkeja katselin, mutta ihan hirveitä riepuja ja silti kovanhintaisia. Vaatekaupoissa kiertely masensi muutenkin, kun kaikki on vaan niin kallista vaikkei ole edes kovin laadukasta. Pentikissä meinas päästä itku, kun kaikki oli niin kauniisti aseteltu esille ja koko kauppa oli täynnä haluttavaa tavaraa. Aamulla selasin Ikean kataloginkin, jonka joku oli työntänyt meidän postilaatikkoon, ja oman kodin kaipuu iski hirveänä naamalle. Oispa kiva, oispa kiva, ja tollanenki vau, toihan oiski fiksu juttu, tollasen vois kyl sit hankkia... yhyy. Vähän parempi mieli tuli, kun löysin JC:stä superhalvalla tarjouksesta ihan tavallisia t-paitoja. Jotka maksais nekin uutena viistoista euroo. ??? En ois ikänä maksanu niistä sen vertaa.

Rahaa meni myös siihen, kun vein mun ekoiluluomuhippeilyn uudelle tasolle: ostin pesupähkinöitä HAH HAH. En oo tosin vielä päässyt testaamaan. Sitten ostin myös suomalaisia vegaanisia ja ties mitä Ole Hyvä -hiuspesujuttuja. Niissä oli kyl vaikka mitä villiä, ja varsinkin hoitoaine hais melko öh jännittävältä. Ja kaiken kukkuraksi hankin vielä pitkään mielessä olleen mineraalikivideodorantin. Se on aika hämärä kapistus. Kestää tyyliin varmaan ikuisesti ja kainalot ei haise sen jälkeen miltään. Mutta kai se oikeasti toimii, koska tänään olen reippaillut mutta en löydä kainaloista hienhajua. Jännää.

Otettiin Solussa seuraavien viikkojen haasteeksi yksi Mooseksen kirja per viikko. Se tarkottaa ensimmäisen kohdalla 7,14 lukua päivässä. Tartuin kerrankin rivakasti johonkin ja innostuin niin paljon, että oon lukenut jo yli viiden päivän edestä. Se vaan tapahtui. Ne jutut on niin mielenkiintoisia, vaikka nekin periaatteessa tietää, luomiset ja nooat ja aabrahamit ja iisakit ja muut, mutta en oo palannu niihin pitkään aikaan. Nyt on just alkamassa seuraavaksi Joosef-episodi. Taidettiin muuten ala-asteella joutua opettelemaan Jaakobin poikien nimet, tuli vain mieleen. Mutta jännää on, on sukurutsausta ja raiskausta ja petosta ja kostoa ja muitaki juttuja suoraan saippuasarjoista.

Katsottiin tänään Mailun kanssa The Social Network ja Red Riding Hood, koska tiistaisin Filmkkarissa kaks yhden hinnalla vipeille. Jälkimmäisessä ei kyllä juuri tuntunut olevan järjenhiventä, tai ainakin kässäri jotenkin tökki. Enkä niin tykänny näyttelijävalinnoista, kaikki melkein näytti jotenkin ärsyttäviltä. Mutta Lyllellä oli kivaa, kun pääsi viimeinkin juoksemaan vapaana noiden pihalla ja Luka juoksi sen kanssa. Minäkin haluan aidatun pihan, huaah.

Siinä tais olla nyt ihan riittävästi triviaa ja turhanpäiväistä löpinää tähän postaukseen. Jeejee hyvä meininki. Enkä muuten nää tänäkään viikonloppuna Halausukkelia, kun en viiti lähtee matkustamaan kiimaisen koiran kanssa. Kaiken varalta. Kai tämä erossaolo karaisee. Mutta ikävä on kyllä itkettävän kamala.