Täällä haisee mäntysuopa. On haissu jo puoltoista päivää. Mun Kämppis on SuperKämppis, se paikkaa puhjenneen pyöränkumin ja ajaa Palokkaan asti pesemään ison maton. Pikkutytöt sabotoi sen hommia ja mankeloi mattomankelilla kärpässienen. En ymmärrä, miten Kämppis selviää ison ja märän ja painavan maton kanssa takaisin asti, mutta niin se vain on superi. Yksin koko homma. Pyörällä.
Lyyli on yhdeksän kuukautta. En tiedä mitä sanoa. Se on sydäntäsärkevä näky silloin kun se on vakavana, esim kun lähden nuorteniltaan ja se tulee eteiseen istumaan ja katsomaan vakavana mun lähtöä. Rakastan Lyllen naamaa, se on vaan mainio. Kovin moni ei osaa näyttää idiootilta ja täydellisen sydäntäriipaisevan söpöltä samaan aikaan.
Tänään on satanut paljon ja farkut vaihtoi väriä toiselta puolelta. Rikoin äsken ensimmäisen lasin Itsenäisenä Naisena. Se oli vasta toinen rikottu astia tätä ajanlaskua. Ensimmäinen oli matala rakkausmuumilautanen, mutta niitä mulla sattui onneksi olemaan kaksin kappalein.
Oon miettinyt, miks ihmiset on niin pinnan ja kuoren perään. Minä haluun aitoo ja todellista.
Päivän video.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti