En osaa kuvailla, miten ihanaa oli vaihtaa maisemaa hetkeksi. Näihin huudeihin on liittynyt viime viikkoina niin paljon ahdistusta ja klikkejä ja mahapuristusta, että oli aika ihmeellistä nousta junaan ja hurruutella Maamme Pääkaupunkiin, jossa oli laiturilla vastassa mun ikioma Halausukko.
Nautin olostani, kerrassaan. Lyylikin viihtyi erityisen hyvin. Luulen, että se on ollut vähän masentunut täällä, tai ehkä mun oma apeus on imeytynyt siihen. Ja ei kai se nyt ihme ole, jos viihtyi, kun pääs kerranki myös jonku muun seuraan ku mun.
Tumppa piti mua hyvänä. Se teki mulle piirakkaa, linssikeittoa, bataattimöhnää ja paistettua halloumia ja suklaakakkuakin. Se käytti sunnuntaiaamuna Lyllen aamulenkillä ja muutamalla muullakin lenkillä. Sain hengähtää.
Sitä paitsi Tumpella on homma melkein paremmin hanskassa ku mulla. Sen pitäis olla täällä auttamassa mua. En tiedä, oonko kadottanut itseluottamukseni, vai enkö vaan oo uskottava kun oon vaan pienikokonen narttu. Tumpe on iso uros. Ni kai Lylle nyt sitä uskoo. Tai sit sillä ei vaan oo sen kanssa niin paljon huonoja kokemuksia.
Lyylillä oli ihan jännää, se pisti ekan matkan päätteeksi leikiksi Joiku-lapinkoiran kanssa junan käytävällä ja se pääs tekemään tuttavuutta myös kahden siperianhuskyn kanssa ja matkustamaan elämänsä ekaa kertaa lähijunalla ja hengaamaan uuden Musiikkitalon pihalla, miettikää hei ny! Tollanen rakkikoira Savosta. Mullakin oli ihan jännää, otettiin Tumpan kanssa postinjakopyöräbattle Postimuseossa ja hämmästyin taas kun olin jo unohtanut, että Tumppa on joskus kerännyt postimerkkejä, ja todettiin Helsingin syystuuli tosi kylmäksi ja vietettiin Kaivopuistossa kahvitteluhetki lukuisien japanilaisten kanssa.
Nyt oon kuitenkin taas täällä ja huomenna taas uutta opiskeluviikkoa kehiin. Junassa mun vieressä istu puolet matkasta tosi puhelias tyttö, joka oli rakastunut Lyyliin ja jutteli mulle kissa ja koira ja muita juttuja ahkerasti. Ihan sympaattista. Kämpillä sen sijaan yllätyin miespuolisesta vieraasta, joka kuitenkin kehui mun verhoja ja värimaailmaa iltavalaistuksessa kodikkaaksi. Meidän eteisenvalo sen sijaan päätti ruveta diskoamaan ja lavuaari tahtoo haista mullalta, mutta josko joku laitosmies tulisi laittamaan ne ruotuun.
Mutta aika surullistahan tämä on, kun ei ole enää Halausukkoa tuhisemassa korvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti