Tukoksii

Joku meni vikaan. Tai jossakin ei nyt yhteys ihan kulje.

Minä luulin, että mun pitäis olla jo terve. Ehkä otin heti liian rankasti, rehkin tai söin liikaa tai liian raskasta tavaraa. Mielestäni en kyllä tehnyt kumpaakaan sen sanottavammin. Mutta kai mä sitten tein. Tai sitten ei nyt vaan pelitä.

Saunan jälkeen oli omituinen painostava fiilis vatsassa. Join vähän vissyä ja yritin mennä nukkumaan, vaikka tuntu omituiselta. Ja taas toistui sama, eli mitä rauhattomampi fiilis kehossa sitä levottomampi mieli. En tiedä miten pitkään velloin tajunnan rajamailla, mutta jossain vaiheessa säpsähdin valveille jonkun tosi psykedeelisen meiningin keskeltä. Jos ootte nähny Satoshi Konin (jonka leffoja jään kaipaamaan, yhyy) Paprikan ja sen hämmentävät animeparaatit, niin tiedätte vähän, mistä puhun. Paitsi että tunne oli vielä synkempi ja hämärämpi. Edes silmien aukipitäminen ei auttanut, kun ajatukset velloi ja risteili ja poukkoili ja painosti ihan samalla tavalla pimeässä huoneessa. Kamala kaaos joka puolella ja kuvotus vatsassa ja yritin rauhottaa itteni ja tyhjentää mielen mut en osannu ja sit totesin, et kohta mä taas oksennan. Ja niin tein. En tosin niin kunnolla kun kahdeksansuorailtana. Olo ei juuri helpottunu ja taistelin itteni alakertaan hakemaan kulhoa, jos sama putki alkais taas. Pelkkä keittiöön pääseminen ja vesilasin ottaminen sai mahan kiertämään ja oli pakko ottaa lepiä. Ensin kyyhötin keittiössä tuijottaen kulhoon ja myöhemmin sängyssä istuen kulho polvien välissä ja olin vaan niin voipunut ja tuskainen, kun olisin halunnut jo oksentaa, jos kerta niin piti tapahtua.

Mut ei sitä toista kertaa sit tullu. Lopulta kävin varovasti makaamaan ja taas piti antaa olon rauhottua ennen ku uskalsin luottaa, ettei varmasti tuu ykää. Puol kahdelta yöllä ja yksin ja maha pinkeenä kaikki tuntuu paljon raskaammalta, mitä se loppujen lopuksi on. Mua suretti, etten osannu hiljentää mun mieltä. Se tuntui vain lietsovan sitä epämääräisen kuvottavaa oloa. Mut silti mä jossain vaiheessa nukahdin, vaikka tuntu, etten ikinä.

Ja vielä aamullakin maistu kaukasesti yrjö suussa eikä se oo kovin kivaa. Eikä kivaa ollu sekään, että maha tuntui vieläkin oudolta.

Oon vähän hämmentynyt nyt enkä osaa oikein suhtautua tällasiin uusiin juttuihin. Aina ennen oon pärjänny yhdellä kuume päivällä ja sitten asiat on jo melko hyvin. Eikä mulla kuumetta enää ookkaan, mutta tää ykäilyjuttu on tosi outo. En oksentele lähes koskaan. Paitsi näköjään nyt. Ja jos tämä on stressiperäistä, niin miks ihmeessä oon kehittäny itelleni stressioksentamisen, kun en oo sitä koskaan aiemminkaan harrastanu? Ei voi ymmärtää. Inhoon oksentamista. Ainut positiivinen puoli, minkä tästä löydän, on se, että ainakin oon joutunut kuuntelemaan kehoa tosi tarkasti nyt muutamat päivät. Kuumepäivän särkyjomotus pakotti ottamaan iisisti ja antamaan keholle tilaa levätä ja tiedosti melko hyvin kaikki lihakset ja niiden painavuuden. Oksetus pakotti analysoimaan miltä nyt tuntuu ja millon tuntuu yli.

Parasta että kirjotan blogiin, miten mun maha velloo ja ykäilen. Jee! Jee! Ei ihme, jos ei pian oo lukijoita lain. He.

Toinen tämän päivän suuri hämmennys oli se, kun huomasin tuntevani yhden uusista BB-kilpailijoista. Tai tietäväni. Se oli aikoinaan yhdellä samalla leirillä ja juttelin sen kanssa pari lausetta ja kuulin sen puhuvan yleisesti ja tunnustavan julkisesti rakkautensa silloiselle tyttöystävälleen, mikä oli kyllä melkoista. Inhoon BB:tä koska se on turhaa ja idioottimaista ja typerää, mutta nyt yhtäkkiä oonkin tosi kiinnostunut, miten kyseinen kilpailija siellä pärjää. Koska se tuntui sillon tosi fiksulta ja asialliselta tyypiltä. Ja tuntuu oudolta, että se haluaa altistua BB-etuliitteelle.

On täällä Suomessa pienet piirit sit kuitenkin välillä.