Itkeähän voi siis aina

Viime yönä en seikkaillut kuumesaarilla, vaan vietin ihan pimeän yön. Aamulla heräsin ilman särkyä ja jomotusta ja sen pahempaa pöhnää ja Lyyli nukku mun sängyn alla mytyssä olevan räsymaton päällä ja olin vaan et huaaaah. Lämpö oli laskenut lähemmäs normaalia ja niinku mun kuumeet yleensä kehittyyy (vaikkei se oksennusepisodi kyllä todellakaan kuulunut mun normaaliin kuumeiluun), tänään olen saanut nauttia pienestä nuhaisuudesta. Mutta pikkuvikoja. Sentään jaksan liikkua ihan normaalisti. Ei tarvi levätä joka seitsemännen askeleen jälkeen.

Äipälle iski tänään vapaapäivän kunniaksi shoppailuhullutus. Se piti mulle muotinäytöksen. Nyt se keittelee tyrnihilloa tyrninvärisessä paidassa, mut iskän se haki juna-asemalta uudessa tunikassa, jossa lukee varmaan neljä kertaa FunkyFreshFashionParis. Heh. Pienellä, mut kuitenki.

Lueskelin eilen koirafoorumeita ja oon entistäkin hämmentyneempi. Mitä enemmän luen, sitä enemmän sekaisin menen. En edes ollut tajunnut, että koiraihmisten joukossa vallitsee tällainen PeVi-namitäti-vastakkainasettelu. Eipä sekään tietenkään kaikkia koske, mutta en olekaan piireissä, niin en tiedä miten siellä asiat on. Äippä on sitä mieltä että mitä mä turhia stressaan, mutta se ei ymmärrä että pian olen taas rajoitetussa neliömäärässä käytännössä kahdestaan 13-kilon paketin kanssa. Kyllä silloin rupee vähän stressittämään, jos ei asiat suju. Alan epäillä, että nää koirajutut on kyllä hillittömän mystisiä. Kovin moni on kovasti tietävinään, miten asiat on, mutta mistä sen taas koskaan tietää, koska ei ne koirat kuitenkaan vielä osaa puhua? Toiset vannoo positiivisen vahvistamisen nimeen, toiset johtajuuden ja laumahierarkian nimeen, toiset kieltämisen ja toiset huomioimattomuuden. Ota näistä sitten selvää. Ja sitten varoitellaan, että kaikella kyllä voi koiran saada pilalle, jos tekee väärin. Mutta kun tahtois tehdä oikein?? Mutta kun tietääkö kukaan edes miten ON oikein???? Ja sitten on niin erilaisia koiranomistajiakin, toisaalta sellasia lässynläähemmottelijatätejäoipikkufifi ja toisaalta sellasia superaggrejakoiratyyppejä tyyliin pidänysaatanasekoiraskurissatailähteehenki.

No, se siitä. Ja ei asiat oikeasti katastrofaalisesti ole. Ei mun itseluottamus ihan täydellisesti hukassa ole. Tiedän, että oon mä sentään jotain osannu Lyllelle opettaa. Se ei oo täydellisen holtiton ja kuuntelee kyllä, vaikkei tarpeeks hyvin kaikissa tilanteissa. Mut sit ku tulee tätejä selittämään että älä pelottele sitä koiraa tuon enempää ja se on epävarma ja foorumeilla taas sanotaan ties mitä juttuja ja tutut taas sanoo jotain muuta ni yäääääh.

Sanoin jo kerran että se siitä, eikä se sitten kuitenkaan. No nyt se siitä oikeesti. 

Oon laulanut tänään vanhoja iskelmiä ihan onnessani. Olisi mahtavaa kun olis hyvä bändi joka vaan soittas ja siihen vois vaan laulaa päälle ja se olis kivaa ja ehkä oppisin joskus laulamaan ylä-ääniäkin kunnolla. Lauloin myös lastenlauluja ja herkistyin Hottentotti-laululle. Se oli jotenkin niin koskettavan urhoollinen tarina. Musta tuntuu, että oon jotenkin vähän sekaisin kuumeesta vielä. Myös kaikki rakkauslässynläälaulut saa silmät kostumaan, varsinkin jos sijoitan ne mielessäni hääympäristöön. Voi luoja. Sit herkistyin vielä ABC+perhelehden jutuillekki, vaikka neki on kyl yleensä superlässynlää, mutta kuumeesta huolimatta musta on tainnu tulla muutenki jotenki herkkä. Sellasta se tyttöystävyys ja kasvattajuus kai sitten saa aikaan.

Paljon lässynläätä tänään, mä huomaan. Onneks pääsen saunaan.