Leivoin mustikkavadelmapiirakkaa ja kanttarellipiirakkaa.
Leivoin kunnonkokoisen pullataikinan. Siitä tein myöhemmin tavallisia, joskin hyvin pieniä kierrepullia, marjapitkon, lettipitkon, marja- ja voisilmäpullia.
Ruuaksi tein kermaista kanttarellikastiketta parsa- ja kukkakaalin kanssa nautittuna.
Tumppa sanoi, että tuoksuin vielä seuraavanakin päivänä pullalta.
huono kuva, mutta oikeasti tämä ei ollut palanut, ja nuo mustat möhkäleet on vadelmia.
menossa mukana myös oliiveja ranskalaiselta torilta.
Ehkä mulla on joku tarve leikkiä emäntää. Tai osoittaa, että musta on siihen. Vaikka ei musta vielä oikein ole, pullanvääntö ei suju rutiinilla. Mutta joskus vielä handlaan täydellisen pullataikinan ja pyöräytän voiset kanelipullat alta aikayksikön! (en näköjään muistanu ottaa kuvaa kierrepullista tähän yhteyteen, mut ens kerralla sit)
Ja ainakin jotain on tapahtunut, sillä osaan käyttää jo omaa fiilistä ja päätä sen sijaan, että tuijottaisin tärisevin käsin niska kyyryssä reseptiä. Olen vapautunut suhteessa ruoka-aineisiin.
1 kommentti:
Hyviä pullia oli! ja oon ylpee että et töllää niitä reseptejä niin tarkkaa! kyllä se siitä aina iloks muuttuu.
Lähetä kommentti