Punainen tupa ja sipulimaa

Oon ollut jotenkin hyvin perinteisten asioiden äärellä. Niinku vaikka pulla, lehmä, sipulinippu ja halonhakkuu. Kuulostaako hyvältä vai hyvältä?

Halusin leipoa pitkästä aikaa pullia. Tumpan mielestä niiden piti olla korvapuusteja. Haettiin tarvittava maito suoraan tilalta ja maistoin sitä ja se oli vaan niin hyvää, en tajua miksei sitä voida myydä sellaisenaan kaupassa. Moikattiin myös Lyylin kanssa niitä lehmiä, joilta se maito oli tullut. Ne tuli vaan möllöttämään aidan viereen. Lyylistä lehmät oli varsin epäilyttäviä, etenkin jos ne ravisti korvia tai ylipäätään liikkui. Lannan aito haju iski sieraimiin.

Pullataikina oli kohonnut melkein pöydälle saakka, kun kiersin Treen kirppareita. En ehtinyt kovinkaan moneen ennen kuin Tumppa tuli töistä, mutta ei se haitannut. Löysin farkut ja shortsit. Levykaupasta ostin puuttuvan Coldplayn halvalla ja uuden Fleet Foxesin vähän kalliimmalla. Mutta se oli oiva hankinta, sen levyn musiikki kutkuttaa mun mielihyväsynapseja melkein transsiin saakka. Oon niin onnellinen kun maailmassa on hyvää musiikkia.

Ennen Kangalaan paluuta käytiin tsekkaamassa uus smoothie-mesta, koska Mirde oli käskenyt Tumppaa viemään mut sinne treffeille. Paikka oli pieni ja valkoinen ja omistajalla oli syvät hymykuopat ja muotipoikahattu ja tossumaiset kengät, joissa näkyi varpaan paikat. Otettiin mukaan marjasmoothie ja vihersmoothie, johon oli kuulemma lisätty spiruliinaa potkuksi. Kokemus oli ihan jännittävä. Takaisin on menemistä.

Pullatkin onnistui ihan mukiinmenevästi, mitä nyt Tumppa oli fiksoitunut vähä turhan isoihin puusteihin, mutta annettakoon se poikaluonnolle anteeksi. Se pullista ja lehmistä, just nyt minua kiinnostaa enemmän eilinen kun pääsin viimeinkin olemaan yleishyödyllinen apu.

Ajettiin aamupäivästä Tumpan pikkuveljen kanssa näiden isovanhempien möksälle. Niillä on ihan oikeesti punainen tupa ja perunamaa. Laittaisin kuvia, jos osaisin käsitellä niitä macilla. Kivointa oli, kun Lyyli sai juoksennella vapaana ulkona koko päivän ilman huolta siitä, että se yllättää jonkun ihmisen tai koiran. Vaikka kävi se muutamia kertoja rätkyttämässä pusikoissa, joko kissaa tai mielikuvitusystävää.

Meillä oli suuri SipulitKuivamaan-missio. Kasvimaalla kasvoi monenmoista ja kauempana oli ihanan paljon mustaherukkapuskia, mutta nyt keruuvuorossa oli sibublat. Nosto oli kivaa ja helppoa, sen jälkeinen siistiminen jakkaralla istuen vähän raskaampaa ja paljonpaljon hitaampaa, mutta parempi osa mulla oli kuin Tompalla, joka joutui niputtamaan sipulit ja kiristelemään naruja. Siinä vaiheessa kun ehdittiin varsien leikkaamiseen isoilla saksilla, oli Tumppakin jo tullut ja hoiti homman. Mä ripustelin valmiit niput naruille kuivumaan saunan eteen. Mulla oli koko päivän multaa naamassa ja käsissä ja kynsien alla ja housut vasta pöllyssä olikin ja jalat oli mustat koko päivän avojalkaisuudesta, mutta olin yhtä kaikki superonnellinen. Lyylikin tais olla. Se sinkos sipulia pitkin nurtsia kuin moukaria. Ja tais kyllä pojatkin aika tyytyväisiä olla, kun ne sai erittää miesenergiaa ja hakata halkoja ilman paitaa. Halkojen hakkuun katsominen on muuten aika hypnoottista.

Sanoinko jo, että näillä on suloisimmat isovanhemmat, jotka oon tavannut? Niillä on ikäeroa jonkin verran, mutta ei se tunnu mitään merkkaavan. Vaari on jo yheksänkymmenen paremmalla puolella kai, mutta se ei kyllä ulospäin näy. Mieli on terävä ja liikkuminen tavallista vanhusliikkumista. Lisäksi sillä on tosi muodikkaat silmälasit ja ältsin kolee nenä, Tumpasta tulee sen perusteella komea vaari. Mummi taas on sutjakka ja sydämellinen ja ihan Jumalan nainen. Mun sydän läpättää, kun ne lukee uskollisesti ruokarukouksen ennen jokaista ateriaa ja miten mummi saattaa ihan tavanomaisen normaalisti puheensa lomassa heittää ilmoille rukouksen tyyliin voi rakas taivaan isä siunaa näitä lapsia ja ole niiden kanssa kaikessa. Ja miten se on aidosti kiitollinen sen lapsenlapsista ja niiden avusta. Ja olihan se nyt hirmu sulosta, miten henkeen ja vereen mummi näiden mummi oli: kalakeittoa ja plättyjä ruuaks, kahvilla totta kai voileipäkakut ja kermakakut ja tiikerikakut ja muut asiaankuuluvat mummi-tarjottavat.

Mut kaikkein suloisinta on se, että ne on niin avoimesti rakastuneita. Ne on ollut yhdessä jo reilu viiskyt vuotta varmaan. Se on ihan hitosti. Voin vaan kuvitella miten paljon ne on tehny töitä suhteensa eteen, koska ei se rakkaus ihan itsestään säily tuoreena vuosikymmeniä, jos henkilöt ei oo ite siihen sitoutuneena.

E: "On kuulkaa minulle siunaantunut kaikkein paras mies, mitä voi olla."
T: "On niitä parempiakin."
E: "No ei ole minulle, kyllä sinä se oot ihan kaikkein paras."

Muistan, että aloin melkein itkeä ovensuussa näiden mummin jutuille jo vuos sitten kun käytiin melko tuoreena parina näyttäytymässä matkalla Pori Jazzeihin. Sama toistu nyt, kun niiden mummi niin vilpittömästi ja pyytämättä rukoili kaikkea hyvää meidän rakkaudelle. Ei ihmiset vaan tee niin epäitsekkäitä tai noloja juttuja. Ei ne tee. Paitsi jotkut helmet. Ja se on aika rikasta.

Yhtä kaikki, eilen oli hyvä päivä. Olin onnellinen. Olin kiitollinen. Mietin, että minäkin tahdon olla kaikkein paras Tumpalle. Ja mietin myös sipuleita hiplatessa miten mahtia olis kasvattaa omaa ruokaa. Luulen, että se olis kaikessa käytännön yksinkertaisuudessaan (niinku nyt sipuleiden maasta nosteleminen voi olla) tosi palkitsevaa. Enkä pääse yli sellasesta naiivista hattarakuvitelmasta, miten kiva olis saada käyttömaito parilta omalta lehmältä ja käyttömunat muutamalta omalta kanalta. Ja yrtit puutarhasta ja muut pupunruuat kasvimaalta.

Mut ei sen tuvan väristä niin väliä.