Väsyneet jalat ja mustikkakieli Pohjois-Karjalasta

Lauantaina kierrettiin Patvinsuon Suomunkierto, 15 kilometriä. Tosin kilometrit oli hillittömän pitkiä, uskon vakaasti sen olleen ainakin 20 kilsaa oikeesti. Varsinkin viiminen puol kilometriä oli niin valheellinen että uskomatonta.

Reitillä oli varmaan kilometrikaupalla hienoja hiekkarantoja. Kierros kiertää koko Suomunjärven ja polku kulkee yli puolet pituudestaan ihan veden äärellä. Jos olis ollut paikan päällä joskus vähän keskemmällä kesää, olis voinu uskaltautua uimaankin.

Maasto oli lähinnä valoisaa kangasmetsää. Mäntyjä oli paljon ja ne oli hienoja. Oli tosi rauhoittavaa mennä pitkin hyväkuntoista, pehmeää polkua ja ympärillä kohosi vain ohuita, hiljaisia mäntyjä.

Mustikoita oli hullun paljon. Superruokaa (lål) varvikot täynnä. Valokuvasin vain jälkipuoliskon reitistä, koska alun keräilin mustikoita. Pysähtelin turkkipurkin kanssa aika-ajoin ja sain sen aika nopeasti täyteen. Meidän matkanteko oli sopivan verkkaista.

Taukopaikalla Nera päätti ottaa jo lepiä.

Majotuttiin Hattusaaressa ja meidän mökki oli oikea lukaali. Muita ei ollu vapaana. Samaan huusholliin olis mahtunu nukkumaan reippaasti yli kymmenen henkeä. Yhdessä viikonlopussa ei hirveästi ehdi nauttimaan terassista ja takasta ja grillistä ja omasta hiekkarannasta ja soutuveneestä ja polkupyöristä ja lastenkiikuista, mutta iskä innostu paikasta sen verran, että saa nähdä millon palataan huudeille isommalla sakilla.

Lukaalimme ranta. En käyny uimassa.

Sunnuntaina kierrettiin Kolilla 3,5 kilsan pitunen kierros. Maisemat avautui reitin loppupuolella, kun noustiin Pikku-Kolille, Paha-Kolille, Akka-Kolille ja Ukko-Kolille, jossa oli keskiaikaista jousimusiikkia soittava nainen ja paljon turisteja.

Lukaalin veneen testausta. Lyyli pääs mukaan koeajolle.

Akka-Kolilla

Luonnossa on kiva olla rauhassa, varsinkin jos säät suosii. Meitä suosi. 

Minua alko myös kovasti kiinnostaa lähteä kunnon vaellukselle Lappiin, johon kuuluis yöpymistä teltassa tai kodassa. Haluaisin joskus olla kunnolla fyysisesti erämaassa.

Vaikka melko erämaata toikin oli, vaikkei henkinytkään samanlaista pohjoista karuutta mitä Lapin tunturit. Ajeltiin sellasten pikkukylien läpi, joista en ollu koskaa kuullutkaan, ja pelkästään majapaikkasaareen pääseminen oli useita kilometrejä pitkien hiekkateiden takana. En ehkä haluis varsinaisesti asua kuitenkaan ihan noin superkuusessa.

Mutta kyllä Suomesta ainakin lääniä löytyy, ei hyvänen aika.