Kellä kulta, sillä onni

Oon ollut ja oon superisti onnellinen. En aina tiedosta sitä, mutta viime aikoina oon todella huomannut sen. Ehkä kyse on vähän siitäkin, että uskallan nykyään varauksettomammin olla onnellinen kuin ennen. Joskus oli vaikeaa antaa itselleen lupa siihen, kuvitteli että edessä olevat koetukset ei anna tilaa onnellisuudelle. Sekin on vaan valhetta, mutta en uskaltanut uskoa sitä silloin.

Maijut tuli kylään kahdestaan ja yhtä aikaa. Siitä on ehkä ikuisuus, kun on viimeks oltu kolmisin meillä. Varmaan siks, että ollaan nykyään hajautuneempia maantieteellisesti. Ja ehkä senkin takia että Maijuilla on niin hullun paljon ihmisiä, joiden kanssa olla ja toisaalta minulla taas Halausukko.

On ollut rentoa. On juteltu ja oltu. Oon tehnyt liian pippurista sipulikikhernemöhnää ja vähän liian sitkeähköjä lettuja. Yöperhonen on jämähtänyt mun jäätelöön ja jättänyt selkäkarvansa siihen.  On nukuttu ahtautuneena mun ex-huoneeseen ja mökin aittaan siskonpedille, jossa oli pyllyn kohdalla oivaisa reikä. On katottu superhuono ja hidas kauhuleffa ja muutama iki-ihku Disney-rainakin. On mietitty millasen sukunimen mulle ja Tumpelle yhdistäis ja onko jotain minua ärsyttävää tapaa, jonka Tumpe olis meidän seurustellessa lopettanut. En keksinyt yhtään. Toisaalta on puhuttu myös siitä, miten haastavaa on olla se kuka on ja nauttia siitä, ja toisaalta taas siitä, mitä ihmeen järkeä kaikessa on.
Mutta on siinä. Ihan hitosti. Koska on Jumala joka on Rakkaus.

Tumpe lähti perjantaina töistä ennätysaikasin ja tuli mun luo ekan kerran kolmeen viikkoon. Olin aika onnellinen. On nautittu tikkupullasta ja kärsitty ennätyskatkonaisesta yöstä mökillä, kiitos viiden koiran. (Tiedostin jotenkin ekan kerran, että meillä on perhepiirissä yhtä monta koiraa kuin porukoilla lapsia ja että neljä niistä on seropeja.) On kateltu astioita ja oon yrittäny vakuutella Tumpelle, miten hyvältä tummat niukat farkut näyttää. Oon kysyny Tumpelta, halveksiiko se mua kun en oo töissä. Oon laulanut sille rakkauslauluja, niinku Kellä kulta sillä onni tai Minä olen muistanut. On syöty söpössä kahvilassa puoliks vuohenjuustokasvispiiras ja mutakakku, juotu jääteetä ja luettu toisillemme eroottisfeministisiä runoja ääneen nurkkapöydässä. Oon saanut lukemattomia suudelmia kaulaan. Rakastan kaulasuudelmia. Ne järisyttää.

Eilen katottiin elokuva seitsemästä kuolemansynnistä ja ajettiin iltamyöhällä Kuopparista Jykälän kautta Kangalaan. Lylle oli koko matkan superhiljaa ja kiltisti. Jykälässä se oli innoissaan kotihuudeilla ja minä salapoliisiloin taas, milloin kämppis oli käynyt Kämpillä. Mua rupes nukuttamaan autossa ennemmin, vaikken edes ajanut. Illan pimettyä Tumpe kertoi omituisia uniaan ja minä kysyi, millon se päätti haluavansa, että mä oon sen tyttö.

Nyt datailen pitkästä aikaa ja mietin, mitä teen koko viikon täällä kun Tumpe on töissä. Ainakin jännittävästi alkoi, kun pelti rytisi heti aamulla pihatiellä. Onneks en ollut osallisena.
Mut niin. Ehkä suunnitelmissa on Treen kirpparikierros, jota en ole vielä koskaan tehnyt, ja kenties pääsen nostamaan sipuleitakin. Saa nähä. Tai ehkä istun vaan pihalla ja katselen miten ruoho kasvaa.