Sadeonni

Kaks päivää oli harmaata ja kosteaa, ennen ku heräsin taas aurinkoon.
Eilen satoi ihan koko päivän. Tasaista kohinaa jatkuvasti, ei edes sellasta pyrskähtelevää. Minusta tuntui, että se sade jotenkin eristää koko muusta maailmasta ja talon ympärillä on ikään kuin sellanen suojakenttä, jonka läpi ei pääse mikään.
Koko päivän sateessa on kivaa se, että ulkona kävellään kumppareissa ja kunnon takissa, jossa on kunnon huppu. Eikä vastaantulijoita juurikaan ole, kun pissittää koiria. Tykkään mun kumppareista, ne on oivalliset.
Olin myös rohkea ja avasin pitkästä aikaa yliopiston sähköpostin, opetussuunnitelman ja kurssitarjonnan. Ahdistus aaltoili moneen otteeseen erikokoisina aaltoina, mutta rauhoittui myös välillä. Nyt tiedän taas ainakin yhden syksyn eteenpäin. Silti mulla on jatkuvasti epävarmuus.
Minnamus menee opiskelemaan puutarhuriks, mikä on minusta mielettömän parasta. Se sanoi lukeneensa jostain, että puutarhurit on maailman onnellisimpia ihmisiä. Voin uskoakin sen.
Oon katsellut viime päivinä nauhoittamiani elokuvia, jotka on jääneet digiboksiin lojumaan. Siellä on ollut joitain tosi hyviä tähän mennessä, niinku vaikka L.A.Confidential tai Paljastavat merkinnät. Eilen katoin the Wrestlerin, jonka ohjaajan leffoja on myös esim Black Swan ja Unelmien sielunmessu. Se leffa oli lähes sanoinkuvaamattoman masentava ja riipivä. Otti sydämestä katsoa, kun päähenkilö oli vaan niin hukassa. Tuli tosi apea mieli.



Arkistot avautuvat, matkahuomioita sunnuntailta 8.5.11:

Tamponeja huolettoman tytön repun ulkotaskussa.

Jököttävä mopsi kaksi penkkiriviä edempänä.

Hihnan likaamat sormet.

Hirvittävä pissihätä - jos avaisi farkkujen napin?

Possunkorvan jälkilemu, sukkahiki, räkälaatta nenässä.

Allerginen nainen, joka ei uskalla liikahtaa.

Keski-Suomen sydäntäsärkevät järvet.

Lyylin satunnaiset valkoiset karvat.

Melkein tyhjä vaunu. Illaksi taittuva aurinko.

Pendolinon humina, natina, kiskon vaihtumisesta syntyvä jyrinä.

On äitienpäivä ja minä olen matkalla kotiin.

Tänään matkustan Kolin suunnalle vaeltamaan kolmen keski-ikäisen miehen ja kahden koiran kanssa. Kai siinä on tyyliä?