Helpottuneisuuden ilot

HAAAAAAAAAAaAAAAAAaaaaaaaaaaaa.

Voi vaan olla kevyt fiilis. Ihanaa ihanaa.
Mut mennäänpä järjestyksessä:

Minun viikonloppu oli sellanen, että perjantaina kiireessä ehdin bussiin, jolta ehdin Tampereen junaan, jolta ehdin soittoharkkoihin Adventtikirkolle. Siellä oli Ellu ja uusi tuttavuus Mandi, jonka poikaystävä on myös Tuomo ja ne Tuomot on kuulemma joskus esitelty toisilleen ja niil on ollu samanlaiset paidat päällä.

Lauantaina mua ärsytti, kun mun mekko oli ihan karvainen. Meikkaaminen pitkästä aikaa oli ihan kivaa. Olin melkein nättikin. Siihen tais loppua mun hieno meikittömyysputki.
Löydettiin aamulla Sastamalan Pyhän Marian kirkolle, jossa oli sellanen keskiaikanen fiilis ja maalattia. Siellä oli julmetun kylmä. Sormet oli erittäin kohmeessa, joten se verotti vähän soitosta.

Löydettiin myös Huittisiin Kivirannan kartanoon hääjuhlaan. Toinen kerta häissä, joihin on varta vasten kutsuttu minut (ei siis vanhempien siivellä) ja ekat, joissa mulla oli myös AVEC. Hahaha, kaikkee sitä..
Oli ihan mukavaa, vaikkakin ihan hirvittävän kylmä ja liian verkkaista toimintaa minun makuuni. Häät alko jo yheltä, mutta ruokaa saatiin vasta joskus myöhään (ja me oltiin oltu jo aijemmin liikkellä soiton takia, joten oli jo NÄLKÄ), ja kahvitkin lopeteltiin vasta vähän ennen puol yheksää. Sen jälkeen lähdettiin takasin päin, joten skottitanssit jäi näkemättä, hitsi.
Vaikka toisaalta, kun kaiken pitää olla kaksikielistä, niin sinänsä hitauden ymmärtää.

Morsian siis oli mun tuttu, joka on noin kolmikymppinen lähetystyöhön pyrkivä lääkäri. Se meni naimisiin skottilaisen eläinlääkärin kanssa, ja nyt ne suuntaa yhdessä Jordaniaan kameleiden keskelle.
Lauantaina näin siis kilttimiehiä, hupsuja polvisukkia, Tumpan mielestä hienoja niittitakkeja ja säkkipillinsoittajan.

Illalla katottiin vielä Dogma ja muistin oikein, se on hyvä ja hauska.

UOOOOORRRH. Paska herää henkiin. 

..on siinä oikeesti tosi fiksujakin juttuja. En mä muuten siitä tykkäis. Sellasta provosoivaa joo, mutta ajatuksia herättävää.

Sunnuntaina ajeltiin T&T:n kanssa Jykälään, jossa näin pikasesti Maijukkaa (niin, että se ehti sopivasti vuodattaa) ja sitten lähdin täpötäydessä bussissa takas Kuoppariin kun Tumppa jäi lastaamaan pakua Tepan vikoilla muuttokamppeilla.

Unohdin kertoa siitä, kun olin jo nukahtamassa ja sit pelästyin ku ovi kolahti, mut ehken kerrokkaan, koska se kuuluu vaan mulle.


Kuten tavallista, keittiössä oli melkonen siivo ku pääsin kotio. Hengasin Neekun kanssa ja luin viikonlopun lehdet. Mietin, jaksanko laittaa saunan, mutta nähtävästi aika meni johonkin muuhun. Rukoilin, että saisin kerrankin unta enkä pyöris kolmeen asti, ja sainkin.

Ja TÄNÄÄN!
Tänään minulla oli INSSI.
Ja mikä kummallisinta, mua ei edes jännittänyt pahasti. Oon jännittänyt enemmän teoriakoetta ja joitakin ajotunteja, mutta tänään en.
Ehkä se johtui siitä, että osasin helpommin kuvitella sieluni silmin, miten oon tosi ilonen läpäistystä kokeesta, kuin että miten mua itkettää feilauksen takia. Ei kyse oo siitä, että mulla olis ollu jotenkin hullun varma fiilis, koska ei ollu. Luulen, että Jumala vaan suojeli niltä kauhukuvilta, koska niille ei ollu tarvetta.

..koska mä OIKEESTI PÄÄSIN LÄPI.
!!!!!!!!!
idajfkdsjlvoifjvöklsvlkvdkljvierjgvkfdlaök
ekalla kerralla, oon niin ilonen ja voi iihme!

Ajoin melko huonosti tosin ennen sitä. Enkä mä nyt hohtanu siinä inssissäkään. Se ois voinu yhtä hyvin jättää mut päästämättä läpi, koska tein Petosella typerän kaistavirheen ajoviivojen puutteessa vasemmalle käännyttäessä. Ja kaikkee muuta kivaa "pientä", niinku yhdellä kertaa ihan liian isot kierrokset motarilla, kun en uskaltanu vaihtaa kovin nopeesti isommalle vaihteelle. (Maantieajo oli muuten aiheena, se oli koomista koska motarit oli mulle just niitä hermostuttavimpia juttuja koko ajan.) Ja liian kova nopeus, vaikka tultiin taajamaan. Krhm. Ja sen sellasta. Enkä vaan vieläkään oppinu sitä parkkiin peruutusta vaikka sitä tehtiin miljoonasti, jouduin taas korjaamaan kun lopeteltiin ajoa.
Mut ei se haitannu. Eikä näköjään muutkaan kömmät, koska se oli kiva ukkeli ja päästi läpi eikä ees mitenkään pitkin hampain. Hilkulla.
Jännintä oli melko alussa, kun mentiin heti motarille ja meinas tulla kiire vaihdella kaistoja et pääsin oikeelle liittymälle ja sit heti kiihdytyskaistan jälkeen ku pääsin tielle oli oikeelta kaistalta lähössä isoiso rekka liikkeelle (!) ja piti mennä heti vasemmalle kaistalle.
En oo hei koskaan käyny vasemmalla kaistalla moottoritiellä ja nyt piti ihan tuulesta mennä.
Siinä meinas tulla vähän sydämentykytystä.

Sitä paitsi, satuin lukemaan vessassa ennen inssiä hienon kannustusrunonkin:

Orvokki ajeli pitkin tietä,

mikään ei painanu Orvokin mieltä

ja inssillekkin näytti vaan kieltä.

Tumpalla oli tässä ihan selvästi sellanen profetaalinen tuntuma.
Tosin kieltä en näyttäny.

Nyt oli näköjään vähän pitkä tarina, mutta minusta on sellanen asia, että se ansaitsi selonteon.
Kesän urakka on sitten pulkassa. HUH huh.
Aika kummaa, että nyt saisin lähtee vaan ajamaan, hah. Pihalla vaan ei oo kumpaakaan autoa, joten ehkä tyydyn tänään pakkailuun enkä lähde metsästää mein autoo keskustasta.

Oon just nyt aika ilonen.
Mulla on Halausukko ja pääsin inssin läpi EKALLA (mikä tarkottaa sitä ettei tarvi ruveta säätämään millon sen sit tekee, kun on muutto edessä) ja pian pääsen tutkailemaan, onko kiva asia kivaa myös opiskeltuna, ja Eka Oma Kämppä. Ei iso eikä varmaan hienokaan, mutta Oma.

Siinä on minun mielestä syitä iloisuuteen jo kylliksi.

Heippa kesä ja tervetuloa syksy, minua hymyilyttää!