Seikkailu Maamme Pääkaupungissa vol. 621

Tän päivän jälkeen olen jotenkin aika puhki.
Kävin leikkimässä pimeällä ajoa pienessä huoneessa kauppakeskuksen yläkerrassa, jossa ei ollut mitään muuta kuin se kuljettajanpenkin ranka. Sen jälkeen istuin pitkään autokoululla näpyttämässä hiirellä kylläjaeiaabeeceetä, kunnes olin periaatteessa läpäissyt kuljettajantutkinnon neljä tai viis kertaa, en enää muista. Sain vähän itsevarmuutta. Ehkä sen teoriakokeen voiskin päästä läpi. Tai ainakin olis ihan kiva jos onnistuis. Nimittäin keskiviikkona.
Join automaatista kaakaota ja teetä ja ehdin nähdä opet monta kertaa ja aina ne lähti uusien oppilaiden kanssa. Se on aika hassua, koska oppilaana se tunti on tosi merkityksellinen, mutta opettajalle se on vaan yks monista päivän aikana heitetyistä keikoista. No mut se siitä.

Ahkeruus ei kuitenkaan päättynyt tähän! Kerrankaan ei. Sain nimittäin viimeinkin laitettua kiitoskorttikuvan tikulle (tai ylipäätään valittua sen) ja käytiin äipän kanssa tilaamassa ne. Autoin pikkuveikkaa ostamaan lukimokirjat, kirjakaupan lasku oli peljästyttävä kolmen ihmisen jäljiltä, mutta miettikää, MINÄ EN OSTANUT EDES MITÄÄN. Historiallista lähestulkoon.
Ostettiin Carlsonilta keittiötarpeita niin kuin esimerkiksi aseet (nyt ei tarvitse syödä käsin jahka joskus onnellisesti pääsen ensimmäiseen omaan kämppääni) ja sitten kun kauppa meni kiinni jatkettiin Prismassa sulkemisaikaan myöskin, ja nyt mulla on juustohöylää ja kauhaa ja paistinpannua ja leikkuulautaa, ai että. Kattilat vielä tosin puuttuu. Niin ja patjakin on, että saan nyt makoisasti nukuttua ennen kuin sängyn saa paikan päälle. Ja sitten makoisasti nukkuu se, joka yöksi joskus ehkä saattaa eksyä luokseni, tosin tuskin nukkuu koska varmaan melkonen rimpula on tuo patja.
Ja äippä sanoi että saan yhden meidän teekannuista, ja vielä sen kivoimman. ! En olisi uskonut, että se luopuu siitä. Mutta sillä olikin sängyn alla VIELÄKIN varastossa useita muita, tosin samanlaisia mitä sille nyt jää. Mutta iloni on miellyttävä.

Nyt oli niin materialistista vuodatusta, että alkaa vähän kuvottaa. Sekin jaksaa järkyttää, miten paljon rahaa oikeesti menee kaikkeen mahdolliseen pieneen, mitä tarvii. Eikä oo ees ostettu vielä mitään oikeesti isoa. Hrr.

Mutta. Matkamme Maamme Pääkaupunkiin.
Oli sinänsä rankka, että perjantaina oltiin junassa jo varttia vaille kuus, ja eilen oltiin Kuopparin juna-asemalla kymmenen yli ykstoista. Aikasin heräämisessä oli kyllä se hienoa, että päivä tuntui hurjan pitkältä ja tunsi itsensä hyväksi ihmiseksi.

Onnistuttiin suunnistamaan Mirden kanssa Kallioon, koska minulla oli kartta ja koska olen jo niin kovin kokenut suunnistaja kyseisessä kaupungissa. (Huomatkaa sarkasmi.) Sisko oli vähän hukassa, ja se ois koko ajan halunnu kysellä pojilta neuvoja. Lasipalatsin luomukaupassa myytiin homogenoimatonta ja pastöroimatonta viisprosenttista maitoa. Olis ollu kiva maistaa.
Ehdittiin käydä myös hikoilemassa Pitkässä Miehessä sen viimeisenä aukiolopäivänä Kolmannella linjalla. Löydettiin Rytmi, vaikkei missään lukenut sen nimeä. Poliitikko-serkullamme oli Vogelin mehupaasto menossa, ja se litki laimennettua tomaattimehua, jotta aivot puhdistuisivat ja kykenisivät luovaan työskentelyyn. Mara sai tahtonsa läpi, kun syötiinkin Du Diissa eikä Lemon Grassissa. Inkivääri-pähkinä-tofu oli melkoisen hyvää, vaikka kokis olikin lämmintä.
Käveltiin Pautsille (ja pian myös Maralle) ja matkalla löysin ihmeellisen ihania löytöjä: kaupan, joka oli täynnä vanhoja ihania astioita (ja varmasti myös kalliita; hintoja ei oltu merkitty, enkä viittiny niitä tällä reissulla vielä kysellä), Iittalaa ja Arabiaa ja Aarikkaa, ja sitten hyvän sarjiskaupan, jossa oli edullista ja kaikki hyvässä aakkosjärjestyksessä. Aaah.

Sain majottua Linnanmäen kupeeseen neljänteen kerrokseen asuntoon, jossa ei meinannut tulla kylmää vettä hanasta ja keittiössä oli turkoosit seinät. Siellä oli viehättävää. Sain nauraa Mirdelle, kun se yritti lentää ja heiluttaa hulavannetta Wii Fitillä, ennen kun se lähti Flowhun, toisin kuin me muut onnettomat. No ei oltu oikeesti onnettomia. Mutta Junipin olisin kyllä halunnut nähdä ja kuulla.

Pääsin Maran ja Pautsin kanssa aasialaiseen kauppaan, jossa oli ainakin kahtakymmentä erilaista soijakastiketta ja kaikkea kummallista ja outoa. Valkovihreitä munakoisoja. Ja semmosta.
Tumppa tuli illalla oven taakse ja syötiin papupiirakkaa ja katottiin jotain ranskalaista leffaa, jossa oli se Obelixin kuhmunenäinen näyttelijä.

Lauantaina herättiin kovaan sateeseen ja kovaan ukkoseen. Se ei tuntunut oikealta elämältä, koska aamu-ukkoset on niin kummallisia. Lisäksi kun nukkuu uudessa paikassa, niin epätodellisuus-efekti on vielä voimakkaampi. Nukuttiin pitkään vaikka Tumppa väitti ettei sitä enää nukuta ja päästiin hitaasti käyntiin. Monet kaupat oli ehtiny mennä jo kiinni, mutta tärkeimmät ei kuitenkaan pettänyt: sain pari levyä, esim Yann Tiersenin jonka kannessa oli ihana mies, ja sitten päästiin teekauppaan humaltumaan teehuuruista. Myyjä tuoksutteli meille ainakin kymmentä eri tuoksua. Ostin kolmea ja sain kaupan päälle vielä yhtä. Meinas iskeä hullutus, koska olisin voinut ostaa vielä enemmänkin ja useampaa.

Meidän kahvilareissu ei ollut loistokas, koska Tumpan mielestä paikka oli tunkkanen ja sitten se otti vielä pahan kahvinkin. Onneks edes minä olin tyytyväinen, haha. Myöhemmin selvis, että oltiin menty tietämättä samaan paikkaan ku M&P ja olin ottanu viel samaa kakkuakin ku Mara. Joku yhteys on siis pakko olla.
Ostin tarjouksesta piirakkakirjan, koska tekee mieleni ruveta piirakoimaan. Sain tänään myös oman piirakkavuoan. IHANAA jee hihi.

Päästiin Linnanmäen kupeeseen just parahiks wokille, selvitettiin elokuvatarjontatilannettaa, lähdettiin Bristoliin Inception mielessä ja jätettiin joulun tuoksu jälkeemme. Leffa oli hyvä, enkä ymmärrä miks kaikki on niin kovasti korostanut sen monimutkaisuutta. Keskusta oli yöllä täynnä ihmisiä ja puhetta ja naurua ja minua väsytti ja ihmetytti naisten juoksut hirvittävissä koroissa ja meidän ratikka teki just väärän silmukan kahdeksikosta, ennen kun päästiin tukikohtaamme. Elämä menee joskus niin.
Eikä päästy muutenkaan vielä pitkään aikaan nukkumaan, koska Tumpassa oli joku magneetti.

Sunnuntai oli niin hidas ja löysä päivä ku voi olla. Löysin mun takareidestä jättimäisen finnin ja olin hyperisti hämmentynyt. Traumaattinen kokemus oli se.
Aamulla saatiin ihailla Maraa, joka seisoi kattopropellin alla pellillinen sushiriisiä käsissä. Myöhemmin saatiin ihailla sushihifistelyvälineitä ja sushinrullaustaitoja. Maralla oli kovat paineet kun kyylättiin.
Ja joo, tästä voi päätellä mitä seuras. Söin ekan kerran koskaan sushia. Se oli jännittävää ja omituista. Wasabi oli hullun äkkitujakkaa, vaikken uskaltanut edes kunnolla aukasta nenää sillä.

Ennen kotiinlähtöä käytiin seikkailemassa Lintsillä. Mara saalisti Pautsille ruman mammutin, josta irtos karvaa. Minä olen epäluotettavan koneen mukaan kuulemma arvaamaton ja helposti syttyvä rakastaja. Tanssivat vedet pelihallin takana oli aika hypnoottista kamaa.

Ja se oli semmoinen seikkailu ja nyt en jaksa enää kirjoittaa, kun väsyttää niin ihmeellisen paljon että kummallista.
Lukekaa hitaasti, ettei tartte taas heti valittaa kun en oo päivittänyt.

Niin ja Maamme Pääkaupungissa oli hyvä olla koska oli niin mutkatonta seuraa ja mutkaton majapaikka ja Pautsi palveli meitä koko viikonlopun melkein, sillä on varmaan joku hyvä emäntäjyys-taipumus. Voi tokkiinsa.