Sillon kun on vaan hyvä olla

Jännät hetket pienissä kopperoissa sai tänään jatkoa, tosin tällä kertaa ei tarvinut olla pimeässä. Olin aamulla hyperhermostunut ja ravasin vessassa ja oksetti vähän, mutta tein pitkin aamua ristinmerkkejä ja epätoivon rukouksia, niin ehkä se auttoi. Joka tapauksessa, ennen puolta päivää polkasin katsastuskonttorille ja siellä oli täti, joka laittoi minut pieneen huoneeseen, missä oli vain tietokone ja vastausnapit A B C. Sitten istuin ruudun edessä ja kuuntelin kun sydän jyskytti.

MUTTA MINÄ PÄÄSIN LÄPI.

!

En puhtaasti, mutta PÄÄSIN. Ja se on pääasia.
Olin niin helpottunut, kun näin ruudulta ettei ollu tullu liikaa virheitä. Eniten ärsytti viiminen teoriakysymys (liikennemerkistä), jossa sorruin ajatusvirheeseen ja tajusin sen just ku olin painanu jo vastauksen. Elämä on. Onneks ei kosahtanu siihen mokaan.

Oli ehkä kevyin olo pitkään aikaan kun poljin takas kotio ja aah. Täydellisen hyvä fiilis. Nyt mulla ei ole moneen päivään yhtään mitään, ja se on ihanaa.
Sain aikuisuuspureman ja hoidin tänään niin paljon virallisia asioita että hyi. Puhuin puhelimessa usean eri ihmisen kanssa, joita en oo koskaan edes nähnyt. Hrr. Ja laitoin viimeinkin paperit mappiin, mistä äippä on tosi iloinen (se on mappi-intoilija). Nyt on Kelat yhdessä taskussa ja pankkijutut toisessa jnejne.
Ai niin ja juuri kun eilen mietin että oonkohan mokannu opintotukihakemuksen kun ei oo mitään kuulunu, niin eikö tänään heti postissa ollutkin Kelalta kirje.
Mulle myönnettiin opintotukea. Jipii.
Myös viimeiset ajotunnit on nyt sovittu ja inssiki varattu. Mutta ne on vasta ens viikolla. Ja sitten on ne häät. Ja sit vasta inssi. Ja sit muutto.
(tähän väliin sopisi hyperventilaatio)
mutta kuten sanoin, kaikkea sitä ennen on monta päivää pelkkää rauhaa ja hyvää oloa ja kiireettömyyttä. Oi oi oi. M-mm. 

Syksyn tuntu on muuten saapunut varkain. Se tuntui ekan kerran sunnuntai-iltana, kun tultiin Mirden kanssa junasta myöhään. Sit se tuntu myös maanantaiaamuna. Ja tänäänkin aamulla. Aamut kylmenee. Ja se tuntuu tuulessa myös se syksy. Vaikka aurinko paistaa, niin tuulessa on syksyn tuntu ja se tarkottaa sitä että kohta kesä loppuu.

Tänään kuitenkin vielä vietin kesää kun olin shortseissa ja söin patiolla ja kävelin paljain jaloin ja luin kirjaa auringossa ja Neekku loikoili orapihjala-aidan vieressä.

Tajusin sitä paitsi tänään Kelan papereita lukiessa, että tää oli ihan oikeastoikeasti viiminen kesä ikinä, jonka sain viettää ilman työskentelyä. Ens kesänä pakko hankkia kesätöitä, jos meinaan saada kesältä vuokrat maksettua.
Että hyvästi nuoruus ja vanhempien tuloilla eläminen. Lalalaa.

Olipa hassunhauskaa, ex-viuluopeni Jarppa soitti minulle juuri kuulumisia! Hämmentävää.
Mutta sai sekin kuulla kerrankin jotain yllättävää, nimittäin mun ei tarvi nyt keskittyä Jykälän pikisilmiin, koska mulla on jo Halausukko.
Se nimittäin ois aina halunnu kuulla rakkausasioista. Ja oli huolissaan, kun niitä ei ollut uutisiksi asti. Hahaa. Nytpä oli. Sai Jarppakin mielenrauhan.

Minun sormet haisee ihan valkosipulilta. Kielii siitä, että tein pitkästä aikaa lämmintä ruokaa tänään. Mikä taas kielii siitä, että joo, olin ihan oikeesti rentoutuneessa mielentilassa.

Hei tiesittekö että elämä on hyvä ja kiva ja Neekku on ihana ja Taivaan Isä on paras?
(ja Tumppakin on ihan kiva lål)

nyt lisää Tarua Sormuksista, moro



ja PS: tervetuloa, uusi lukijani posteljooni-Erppa! : D