Liian tehokkaat mielenliikkeet

Mulla on selvästi pää jotenkin niin ylikierroksilla, etten saa tultua edes koneelle. En myöskään malta paneutua kuvien läpi kahlaamiseen, Lappikuvien saati lakkiaiskuvien. Pitäisi valkata kiitoskorttikuva. Nnnghgh. Koen tuollaiset yksinkertaiset, näennäisen harmittomat asiat hyvin raskaina ja vaikeina. Se on joku mun luonteen sivujuonne, jota en osaa hylätä varmaan koskaan.

Haluisin vaan lukea tota tiiliskiveä, jota äskenkin aamupalan rinnalla nautin. Sen luettuani haluan kattoa viimeinkin taas monen vuoden jälkeen ne kaikki kolme leffaa, lyhentämättömät versiot.
Molemmat toimet vaatii oman aikansa.


Mulla oli eilen ajotunti ja toisiksi viimeinen teoriatunti.
Tänään mulla on ajotunti ja viimeinen teoriatunti.
Se tuntuu niiiiiiiiin hyvältä, mua ei enää yhtään kiinnostaisi istua siellä kuuntelemassa jaarittelua. En kiellä, ettäkö siellä olis vaan tylsää; osa jutuista on hyödyllisiä ja oikeesti tärkeitä tietää ja muistaa; mutta silti oon ilonen että ne on pian kaikki takana.
Ensi viikolla tiedossa enää pimeäsimulaattori ja toivottavasti teoriakoe. Sitten ei ookkaan enää jäljellä ku muutamat ajot ennen inssiä - JOS ne mut sinne uskaltaa laskea ilman lisäajoja.
Tämä on kummallista, kummallista, kummallista, mutta silti haluisin saada sen jo hoidettavista asioista pois. Pääsis rauhaan.

Oon miettinyt jo monta päivää vaan asuntojuttuja. En oo miettinyt ite yliopistoa juuri yhtään tai sitä, millasta siellä sit on. Oon vaan miettiny muuttojuttuja ja tavarajuttuja ja kaikkea käytännön asioita ja ongelmia ja vaikeuksia ja tulevia hankaluuksia. Jo kahtena iltana oon huomannut maanneeni vartin paikoillani sängyssä tajuamatta mitä oon katsonut, koska oon vaan miettinyt ja kelannut tulevaa.
Siitä on vaikea päästä irti.
Lisäksi oon kahtena aamuna ollut jo hermostunut ja juossut jatkuvasti vessassa, koska ajot jännittää mua. Ärsyttävää olla niin herkkä kaikesta turhasta.

Oon levoton ja epämääräisen hermostunut. Voin vaan kuvitella niitä päiviä kun yliopiston alku oikeesti häämöttää edessä, en saa varmaan nukuttua.
Oispa kiva ku vois vaan olla lunkisti ja ottaa kaikki rennosti ajallaan.

Lähen huomenna Maamme Pääkaupunkiin isoisosiskon kanssa. Nään isoveikkaa, sen tyttöystävää, Halausukkoa. Yritän ottaa hetken kevyesti ja huolehtimatta turhia, tehdä asioita mitä sillä hetkellä tekee mieli ja olla ilonen.

Antakaa anteeksi harva ja keskittymätön päivitystahti. Ehkä se taas tästä kun arki alkaa, vaikkakin uutena ja outona, ja uusissa maisemissa..