Epäsosiaalisuuspiikki

(Mikä piikki on oikein tapahtunut? En käyny päivään kirjottamassa, ja laskuri mennä hujahti yli 4600:n. Yli puolen sataa latausta reilussa päivässä o_O [JA SILTI KUKAAN EI OLLUT JÄTTÄNYT KOMMENTTIA, TYLSIMYKSET] Tämmösistä tulee aina vähän sellanen kamala velvollisuudentunne, että pitäisikö yrittää oikeastikkin kirjottaa jotain mielenkiintoista ja hyvää, mutta - en jaksa hikoilla. Sori. Kyllä mä teitä silti oikeesti arvostan.)


Eilen yritin lueskella ruotsia, mutta kesken VIIMEISEN kirjan rupes ottamaan niin paljon aivoon, että soin itseni siirtyä hetkeksi ihan oikean kirjan, proosan, pariin.

Joo just. Hetkeksi. Mm-m.

Luin melkein koko päivän kirjaa, joka kertoi kreikkalaissyntyisestä hermafrodiitista, josta tuli intersukupuolinen sen takia, että sen suku oli monen sukupolven ajan harjoittanut sukurutsausta. En tie, ootteko nähnyt Virgin Suicides -leffaa (siinä on esim Kirsten Dunst) tai lukenu sitä kirjaa, mutta toi on saman kirjailijan kirjottama. Middlesex. Se on mielenkiintonen. Ja niin paksu, että mulla on vielä puolet jäljellä.

Mikä on ihan hyvä, niin on tekemistä automatkoilla, koska tänään on suunta kohti Joen Suuta ja vasta sunnuntaina poijes. Vapiksen kesäjuhlat. Käydään niillä joka vuosi, se on kesäperinne niin monelta vuodelta, etten edes muista onko ikänä ollut kesää ilman sitä. On kivaa, koska näkee paljon kavereita ja muutenkin voi tarkkailla ihmisiä kenet tietää vähintäänkin naamalta. Silti mulla on tosi neutraali olo just tällä hetkellä. En koe oikein mitään negatiivisia saati positiivisia tunteita tuon suhteen.

Ehkä ihan hyväkin, jos ei oo hervottomia ennakko-odotuksia etukäteen tai sitten tuskastele jo valmiiks, miten kaikki on vaikeeta ja menee pieleen ja on tyhmää. Jos oon oppinut? jotain.

Viime postauksen omituinen olo jatkui eilisenkin. Ei huvittanut oikein mikään, ei huvittanut nähdä ketään tai olla yhteydessä kehenkään, ei huvittanut olla sosiaalinen tai osa sosiaalisia tilanteita. Mulla on tyyliin joka kesä joku sisäinen kriisi. Jostain se aina vaan putkahtaa ja nyt oonki odotellu, että mistä muka tänä kesänä saan vedettyä ongelmat. En edelleenkään tiedä, liittyykö nämä tunteet nyt siihen tulevaan kriisiin, vai onko sellasta kriisiä edes olemassa. Ei huvita ajatella. (Pitäisikö nimenomaan tästä päätellä jotain?)

Eilenkin tytöt ois kysyny kattomaan leffaa, mutta olin luvannu jo hengata illan wanhojentanssiparini kanssa. Ei ois kyllä huvittanut nähdä sitäkään, mutta en silti perunut. Ja ihme kyllä se päivänmittainen vastenmielisyys muita ihmisiä kohtaan vähän hellitti, enkä ollut ihan möksö. Toisaalta en jaksa ymmärtää, miten sekin ihminen kaipaa minun seuraa sen verran, että itse pyytää näkemään, koska se ei ole kaikkein ihmisystävällisin tai solidaarisin yksilö. Mutta toisaalta taas, ehkä just sen takia, kun se on niin moniongelmainen ihmisvihaaja, ei oo mun asia ihmetellä, jos se kokee edes jonkun ihmisen seuran miellyttävänä.

Nyt on jo heinäkuu. Alle kuukausi siihen, että alkaa kesälukio. HYÄÄÄÄÄH. Ja lomakin loppuu joskus. BYYYYHYYYYY.

Sori. Oli ihan pakko purkaa, vaikka ei tollasia sais puhella :D Ja sitä paitsi, ennen kun kesäloma loppuu, on vielä moooonta monta juttua edessä, mitkä pitää tehdä ja kokea.

..ainakin leikata tukka. Tää alkaa rehottaa jo aika törkeen pahasti ja hukun kohta tänne alle, kun otsatukka saavuttaa kulmakarvat. Mutta EI, EN voi leikata silti kesätukkaa, vaikka mieli tekis. Minä nyt ihan oikeasti yritän kasvattaa. RANKKAA

Minä menen nyt syömään ja sitten yritän pakata. Heippa ja pitäkää itsellenne kiva v-loppu.

JA MIKSI MINUN KAINALOT HAISEE KOKO AJAN HIELTÄ VAIKKA PESISIN NE UAAARH ÄLLÖTTÄVÄÄ