Jähmeä hurmio

Päivän rohkaisu liikenteessä:

R: "Vitsin teini!"

Sen laukaisi joku vastaantuleva random ällöttävä-juicetukkainen mies kun poljin sen ohi ylämäessä sateessa. Mietin, että mitähän ihmettä taas. Oliko se sen näkemys hyvästä huumorista vai harrastaako se vaan 'loukkausten' jakelua tuntemattomille vai olinko sen mielestä vaan niin tepe ;D

Satoi, kun lähdin koululta ajamaan ja kastuin, sitten sade loppui ja ajattelin että no hyvinhän tämä meni, ja sitten n. 100 metriä ennen kotiovea alko hervoton rankkasade. Mun eellä käveli nainen joka levitteli käsiään ja lauleli kun ajoin sen ohi. Sitä se kastuminen ei selvästi haitannut. No mutta, joka tapauksessa mulla oli tämän seurauksena kolmea eri tummuusastetta mun vaatteissa. Ah. Sain puristella niistä vettä. Sitten säikähdin kun yläkerrasta kuului kolinaa, vaikkei täällä pitäis olla ketään kotona, mutta se olikin remonttimies, joka on ilmeisesti aloittanut tänään myöhemmin kuin tavallisesti koska muuten sekin olis jo lähtenyt hiihtelemään. Nojoo. Tällasia supermielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka varmaan kuollaksenne tahdotte tietää.

Sitten piti soittaa takaisinpuhelu Mallelle, koska se oli yrittänyt tavoittaa mua kesken tunnin (se oli lukenu mun maanantaina lähettämän tekstarin vasta nyt). Siitä puhelusta jäi tyhmä olo, koska tiedän että toimin ikävästi, mutta ainakin se on nyt loppuunkäsitelty eikä mun pitäis miettiä koko juttua enää. Finito. Kaput.

Sitten piti soittaa Maralle, koska sekin oli yrittänyt tavoittaa mua kesken tunnin ja sain tietää lisää Faces-suunnitelmista.
(AI NIIN! Tähän siis liittyy esim sellaista että Veralle ei pidetäkään "rippi"juhlia, koska sille ei ole kuulemma niin väliks, joten periaatteessa voisin lähteä Facekseen sittenkin. Eilen kirjakaupassa kysyin Mirkun kanssa taskuoraakkelilta, että "Pitääkö mun mennä Facekseen?" tai jotain sinne päin, ja sit vastaus oli että "Kyllä." !!! HAHA saan aina vaan kyllä tai ei vastauksia LÅL)

Minä tahtoisin mennä sinne F:n ihan vaan päiväreissulle, mutta kun se tulis niin kalliiks. Ensin junamatkat Hesaan, sitten itse se perjantain päivälippu maksais 35€ (!!!!) ja sitten mahdollisia bensamaksuja jos menisin autokyydillä Karjaalle ja sitten ruuat ja sitten kaikki se ylimääränen, mitä tahtoisin sieltä ostaa. NYHYY. Ja SITTEN olisi kiva saada joku kaveri mukaan, mutta en tiedä kenet muka saisin, koska on kaukana ja maksaa paljon, ja en voi edes pyytää ennen kuin päätän että menenkö itsekään.

Ei pitäs elämää ottaa näin vaikeesti MUTTA KUN!!!!

Niin. Että sitten kun olin hoitanut nuo puhelut, niin oli ihan pakko ottaa American Ginger Ale Schweppes -tölkki ja juoda se kerralla.

Kerron vähän eilisestä, kun sattui tulemaan koneeton päivän enkä päässyt siitä eilen vielä kertomaan. Kesälukimon jälkeen menin Mirelle ja se teki kanttarellinuudeleita! Tai tuli siihen vihanneksia kyllä myös ja ne nuudelit oli aitoja japanilaisia, ja oli kyllä parempia kun limaiset lähikauppanuudelit. Ja sitten kookosmaitoa. Ja se oli ihan hirmu hyvää, ooh!

Mentiin jälkiruualle Houkutukseen äipän kanssa ja söin sellasen croissantin (minä ihan oikeesti unohdin ton sanan hetkellisesti! mietin että mikä ihme on se toinen nimi voisarvelle ja piti kattoo wikipediasta koska en muistanut o_o miten jähmeänä pää voi olla??) missä oli välissä mansikkaa ja brie-juustoa. Se juusto oli kyllä ihan tajuttoman mietoa, melkein hävyttömän. En tajunnut, mikä funktio on juustolla, joka ei maistu miltään.

Puhun vaan ruuasta. Håhå

Sitten käytiin kirjakaupassa, koska minun piti kustantaa äipän puolesta Mirelle maalaustarvikkeita ja sitten menin yläkertaan ja OI! Unelmien täyttymys: Akirat oli kappalehintaan 2€!! Sain 7 sarjista halvemmalla, mitä yks ois normaalisti tullu maksamaan. Oon niin pitkään halunnut sen sarjan omaksi (koska sillä on nostalgisia arvoja minulle ja lisäksi se on ultimaalinen klassikko), ja vaikka nyt puuttuu vielä 5, niin on tämä alku. Aah. Olin niin iloinen.

Sitten minut kaapattiinkin möksälle. Siellä oli mun ystävän vanhemmat ja yks toinenkin tuttavapariskunta vierailulla. Tein läksyjä laiturilla ja söin puol pussia herneitä ja syötin meidän lahden sorsille vanhaa leipää. Meillä oli hyvä leikki: minä palottelin aina yhden leivän kerralla syliin ja sitten laitoin molemmat kädet täyteen palasia ja heitin ne veteen yhtä aikaa. Niistä sorsista tuli aina ihan hervottomia, kun heitin ne leivänpalat, ja sen aikaa kun palottelin, niin ne jökötti siinä kivillä 30sentin päässä ja tuijotti mun käsiä.

Huomenna olis kahdet sanakokeet. Ei huvita. Tämän opin tänään ruotsissa:

"LÅT BLI!"

Se tarkottaa: Anna olla.