Kirjastossa tuntui olevan vipinää; porukkaa oli ja työntekijät juoksivat osa aika kiireellä laittamaan kahden viikon palautettuja lainoja hyllyyn. Ja joistain hyllyistä huomas, että kato oli käynyt, tai siis että hamstrausta ennen lomautuksia oli harrastettu. En lainannut edes kovin montaa nidettä tänään. On ennestäänkin jo paljon lukematta ja sitä paitsi mun pää on edelleen täynnä räkää, niin tuntuu etten jaksa oikein kunnolla keskittyä mihinkään.
Mutta lainaamisen sijaan ostin kyllä ihan sikana lukemista. Oonkin pitänyt siitä jo melko pitkään taukoa, joten on päässyt ostamattomuudet kertymään. Käytiin hakemassa Arnoldsilta energiaa Henskalle ja sain yskäkohtauksen ja meinasin kuolla. Sitten valkattiin Sokkarilla mulle hiusväriä ja Henni meinas hermostua, kun oon niin vaikea ihminen. TIEDÄN! En osaa tehdä päätöksiä enkä valintoja HYI MINUA
Nam äippä teki tänään kanttarellikastiketta ja Mara heitti mua hunajapurkilla poskeen ja meinas hajota pää, kun koko perhe (paitsi iskä oli rautakaupoilla) huusi ja häsläsi yhtä aikaa ruokapöydässä. Voin vaan kuvitella, miten voimattomalta siinä vois ulkopuolisesta tuntua, jos itestäkin tuntuu jo tuolta.
Nyt niistän ja yskin ja mietin, että kiva varmaan leffateatterissa räkiä ja köhiä ja pahimmassa tapauksessa saada yskäkohtaus, kun muilta menee sitten elokuvanautinto pilalle. Paitsi en tiedä, voiko Brüno olla kovakaan nautinto. Sitä nyt ollaan kuitenkin menossa kattomaan. Odottelen tässä näytöksen alkua.
..ja jatkuu.
En saanut onneksi yskäkohtausta ja pidättäydyin niistämisestäkin koko leffan ajan.
Oli muuten aika villi tuttavuus tuo mies. HUhuh. Mirkku just kerto, että sen työkaverin 13-v lapsi oli kaverinsa kanssa käynyt kattomassa, eikä ikää ollu kyselty. Sit ne oli ollu ihan järkyttyneinä kotiin mennessä. Voin kuvitella, että herkille 13veille oli aika rankkaa kamaa :D
Mun pikkuveli pakkaa tuolla Kiparille. Se on siis Vapiksen rippileiriä vastaava juttu, minne Vera on huomenna lähössä. Jotenkin absurdi fiilis, koska muistan millanen ite olin sillon kun olin menossa tonne. Olin laittanu just vissiin edellisenä iltana mun iki-ihanat villajatkot ja olin muutenkin ihan täpinöissäni. Vaikea tajuta, että pikkuveikka on nyt periaatteessa samassa elämäntilanteessa kun itse olin sillon, koska tilanteet on ihan törkeen erilaiset. Sen kunniaksi kuitenkin vähän Kipari-nostalgiaa! :D
Tässä meidän superhyvä (eli ei) leiribändi ja iloinen meininki:
Sitten saatte nähdä historiallisen kuvasarjan mun ja Hempun kastamisesta, joka tapahtui Kiparin vierailupäivänä *rumpujen pärinäääää*
"Hei! Eihän tää ees oo niin kylmää ku luultiin!"
"Mun vuoro ekaks"
"No joopa"
"Heh heh"
"Hyvin me vedetään. Seuraavat!"Se oli sellasta aikaa se. Voin muuten kertoa, että painoi ihan sikana toi vesi noissa villoissa tuon jälkeen. Oli ehkä toinen kerta, kun kastelin ne.
Pitäis käydä nukkumaan, koska herään taas kuitenkin aamulla siihen, että seinän taakse tulee remonttimies häärimään ja meluamaan. Tänä aamuna kyllä nukuin siitä huolimatta pätkittäin yli kaks tuntia, vaikka se poraili ja sahaili ja teki ties mitä melkein korvan juuressa.
Tai ehkä sittenkin luen vähän lisää tän päivän ostoksia. HIHI! Tähän sopiikin vielä yks Kiparikuva hymyilevästä minästä:
Ja NYT hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti