Murheisen epävarmuuden alho

HYIHYIHYIHYI YHYYY

Minä nousin tänään puoli seitsemältä, koska piti ehtiä ajoissa Kiponniemen vierailupäivän kastekirkkoon ja huomenna pitää myös herätä suht fiksuun aikaan, koska pitää PALATA KOULUN PENKILLE HYIHYI vaikka eka tunti alkaakin vasta 12.20, öhmöhm krhm.

MUT SILTI!

:(

Väsyttää ja on jotenkin tosi kooma olo taas. Uupunut. Vaikka siis Kippolassa oli kyllä mukava käydä. Siinä on taas ihan oma syklinsä: Kipari järkätään joka vuosi ja siellä on osittain samat ihmiset vetämässä mut suurin osa porukkaa on uusia, mut perussisältö ja perusleirineteneminen on aina sama.

Omasta Kiparista on aikaa kolme kesää, joten siihen kokemukseenkin on saanut jo sopivasti etäisyyttä. Siitä aspektista oli ihan vinkeää tarkkailla tämän vuoden leiriläisiä; miten ne antautuu melkein opitun oloisesti ylistyssessioon, miten ne haahuilee leirialueella, miten ne puhuu, jne. Tuntuu, että joka vuosi kehitys menee samalla tavalla. 18 meni järvessä kasteelle, mukana muun muassa minun pikkuveli. Jos kastejuhla olis vasta leirin lopussa eikä puolivälissä, niin uskallan heittää että silloin järveen talsis varmaan kaksi kertaa tuo määrä. Niin ja leiriläisiä oli siis joku 80 ja isosia 12.

Äippä halus käydä kotimatkalla Viherlandiassa. Se jumitti siellä ihan törkeen kauan, mutta loppujen lopuks osti vain yhen pienen kukan. Joka hais tosi pahalta. MINÄKIN jopa ostin enemmän, nimittäin valkoisen ison ruukun mun anopinkieleen (jonka sain Suvilta ihan yllätyksenä, kiitos!!) ja sitten jonkun omituisen kasvin jossa oli oranssi 'kukka' ja oranssi ruukku, joten se mätsää mun toisiin verhoihin. Jea.

Minä tein tänään päätöksen yhden päällekkäisyysasian suhteen. Luultavasti tein sen ääliömäisen myöhään, mutta pitkitän aina vaikeita asioita. Ja kerrankin olin jopa epäitsekäs, mutta se ei tarkoita sitä, että päätös välttämättä oli oikea.

(Ja itse asiassa jonkun mielestä päätös voisi olla kannaltani itsekäskin, koska sen ansiosta pääsen laulamaan ja minä tykkään laulaa. Riippuu näkökulmasta. Mutta sen takia tuotan pettymyksen kahdelle ystävälleni ja rikon meidän kesäperinteen. Ja sen takia joudun tuhraamaan aikaa kahdesta viimeistä kesäviikosta ja lisäksi yksi asia lisää, mistä stressata ja ahdistua. JA sitä paitsi, mun äänihuulet tais oikeesti rasittua siitä puolentoista viikon takaisesta [lähes] totaalisesta äänenmenetyksestä, koska ne ei ole vieläkään täysin kunnossa. Sen huomaa varsinkin laulaessa. Toivon, että ne ehtii parantua - tai ehkä mun pitäs vaan opetella parempi ja oikeempi tekniikka laulaa..)

Minusta tuntuu ahdistuneelta ja epävarmalta, enkä uskonut, että tältä tuntuisi lomalla. Luulin, että onnistuisin säästämään sen edes koulun alkamiseen.

Unohdin edellisissä postauksissa muuten yhden muunkin ärsyttävän päällekkäisyyden. Syyskuussa on SopuSointu-viikonloppuleiri Kiponniemessä (taas) ja ylläripylläri, samana v-loppuna on myös Helsingin Sarjakuvafestivaalit. Oon ehkä superkatkera. En pääse Facekseen, en pääse tonne.. molemmat löysin viime vuonna ja ajattelin tehdä niistä perinteet mutta hyvin lähtee saakeli!

Joskus olen elämälle vihainen.