Vanhukset läksi eilen illalla möksälle ja viettivät siellä yönkin ja tämän koko päivän. Ei oo vieläkään kuulunu takaisin. Ne on luultavasti rehkineet kovaa kyytiä patiota vai mitä lie terassia sinne ruokailupaikalle.
..eli olen viettänyt vallan yksinäisen päivän kotona yksinäni Neran kanssa. Ollaan oltu ihan naisten kesken. Ei mun energia oo riittänyt mihinkään muuhun, en tiedä minne se on imeytynyt. Oon vaan koomannut koko päivän, ei oo huvittanu olla reipas ja aikaansaava, oon nukahdellu millon sattuu ja minne sattuu. Ehkä se johtuu tosta koko päivän kestäneestä taivaan harmaudesta ja vähittäisestä sateesta.
Käytiin pitkästä aikaa kävelemässä Neekun kanssa kunnolla ja se näytti ihan uitetulta koiralta, kun oli niin kosteaa.
Hauskinta on ollut se, kun on voinut kävellä pitkin taloa vaikka alasti kenenkään häiritsemättä ja käydä vessassa ovi auki.
Ja omituisinta se, kun on niin hiljaista ja oon kuullut koko päivänä puhetta niin vähän. Vaan ulkona vähän ja se, mitä oon Neekulle jutellu, ja sit kun äippä soitti. Siinä se.
Melkein kuin joku hiljaisuuden retriitti, vaikken sellasessa oo kyllä koskaan ollu.
"Sometimes I feel so confused
I'm under the illusion that I have to choose
I love you always know the way
the way back home always is the same"
En tiedä, oonko ikinä ollu kahdestaan Neekun kanssa edes tällasta aikaa yksin kotona. Ei tuu mieleen. Ehkä tää päivä on siks tuntunut niin kummalliselta.
Oon mä jotain pientä tehnytkin. Luin uskontoa vähän, tosin välissä otin päikkärit kun alko nukuttaa (ylläri), ja sitten kirjotin yhden pienen tekstin Dynamiten kirjoituskilpailuun. Siis tosiaan pienen, koska siinä oli maksimi 1800 merkkiä. Siinä mun uurastukset.
"Hey there sunshine lift my heart
I know life is long but it goes so fast
I love you never feeling old
You never bought the rubbish that they sold"
Maailmassa on ihan liikaa elokuvia, jotka tahtoisin nähdä, ja kirjoja, jotka tahtoisin lukea, ja ihmisiä, jotka tahtoisin kohdata, niin että en kyllä ala. Miks on niin tällasta. Aika vaan kuluu ja kaikki vaan pyörii samaa sykliä uudestaan ja uudestaan ja mua ottaa päähän ja uuaarh en tie mitä selitän loppu.
5 kommenttia:
Sun elämä on ollut aina niin täynnä ihmisiä :)
Onhan se hyvä osata olla ihan itsekseenkin. ...vaikka kiva on myös jos on joku kamuna, kuten koira.
Toi on kyllä niin totta, että kaikki tuntuu toistuvan ja toistuvan. Jumittaa ja toistuu, ja pitäis muka ehtiä kaikkialle ja nähdä ja kokea kaikki. Äkkiä. ennen kuin on vanha tai jotain. Mutta eiköhän sekin ole vaan valetta.
Niin varmaan on, koska ei kukaan voi kokea ja nähdä KAIKKEA. Mutta jotenkin se tarve sille kuitenkin istuu ihmisessä liian syvässä.
Tahtoisin minä ainakin kokea ja nähdä ENEMMÄN kuin nyt. Mutta sykli jarruttaa.
Tai jotain.
Höh, oothan sä ollu hiljaisuuden retriitissä, etkös sä ollu sillon siellä uskonnon luokassa ku meillä oli koulun teemapäivänä sellanen?
NO KATOS VAAN niin olinkin!
Mutta ei se ollut kuitenkaan sellainen hiljaisuuden retriitti, mitä ajattelin. Tai miltä eilen tuntui.
hiljaisuus on hassua ku se voi sillee painaa lyttyyn tai silleen vapauttaa.
Lähetä kommentti