Rahakas svedu

HIHI
Rikastuin tänään!
Vera on niin rakastunut tohon uuteen OMAAN tietokoneeseensa, ettei sitä enää kiinnosta mikään muu, joten minä sain viedä pullot kauppaan ja omia niistä rahat. 28,80€, namnam. Ja vaan siitä hyvästä, että meidän porukat litkii limpparia ihan törkeenä.

Tänään oon käyny jollakin omituisella teholla, etten periaatteessa oo tehnyt mitään, mutta sitten kuitenkin kuin huomaamatta oonkin. (Lähinnä siivonnu keittiötä uudestaan ja uudestaan, jipii.) Neekkua riivin tänään taas FURminaattorilla ja voi, miten laiha siitä tuli! Tai siis ohutkarvainen! Nyt koko pohjavilla on kaluttu pois. Se ei oo ikinä ollu noin solakkaturkkisessa kunnossa. Ja kun kokeilin ottaa ihan tavallisella harjalla, niin siitä ei lähtenyt melkein yhtään karvaa!!

Tätä ei oo tapahtunut ikinä. Uskomatonta.

Loppupäivän sainkin toisaalta sitten noukkia koirankarvoja pois ties mistä. Useimmiten suustani. Yhden kerran myös silmästä.

Mara laitto mun läppäriin iskän koneen hiiren, mutta silti mä huomaamatta koko ajan käytän tota sormijuttua. Se vaan on niin paljon lähempänä, ja oon jo ihan automatisoitunut siihen. En osaa käyttää näköjään hiirtä tässä omalla koneella, kun en oo ikinä käyttänyt.

Mutta jee! Veikka asens mun koneelle myös Photarin, koska GIMPiä en ikinä oppinut käyttämään, vaikka se onkin suomeks ja photari sitä paitsi ei. Nyt voin muokata kuvat omalla koneella. Jipii.

Saatoin ruotsinlukemisen tänään päätökseen noiden kuuden oppikirjan osalta.
I
H
A
N
A
A
.
Alotin yhtä Henning Mankelin kirjaa, minkä iskä mulle tyrkkäs. Luin jo 16 sivua. Vau. Tähän mennessä siinä on vaan kerrottu jostain jäbästä, joka on paennut jostain uskonnollisesta yhteisöstä, jossa se pappi pakotti just kaikki tekemään itsemurhan (självmord, ajatella..) syanidilla ja nyt se pelkää koko ajan että koirat tulee sen perään ja tappaa sen. Mutta se oli vasta prologi. Itse kirja ei ehtinyt vielä edes alkaa. Yllättävän hyvin kuitenkin ymmärrän sitä, oon aika yllättynyt itse asiassa.

Silti lukisin niin paljon mielummin suomeks.

Mulla olis menossa nyt lukemisteemakin sitä paitsi: luen kirjoja, missä on ainakin yhtenä aihepiirinä insesti. Se lähti liikkeelle siitä, kun luin yhden tositarinaan perustuvan kirjan, missä se tyttö tilitti lapsuudentraumojaan. Middlesexinkin löysin sillä perusteella, koska siinä sen päähenkilön isovanhemmat oli sisaruksia keskenään, eli insestiä ilmassa. Eilen luin yhden kirjan, joka oli alle sata sivua, ja se sijottu johonkin 1500-luvun Italiaan ja siinä oli ylhäinen perhe jonka tytär ja poika rakastivat salaa toisiaan. Traagista. No, toinen osapuoli kuoli jo kirjan puolessa välissä. Loppu olikin sitten vaan seikkaperäistä kerrontaa siitä, miten se sisko selvis ja mitä isälle tapahtu. En oo pitkään aikaan lukenut mitään yhtä huonoa. Se kirjotustyylikin oli huonoa. Ja ite sen tarinan jälkeen olis ollu joku parinkymmenen sivun jälkikirjoitus siitä, miten se kirja syntyi, mutta sitä en edes jaksanut lukea. Joku raja tyhmyydelläkin.

Josko noi muut kirjat olis pikkusen parempia.

Minä tahtoisin Helsinkiin. Ja sitten haluisin Kotkaan mummia kattomaan.
Minua pelottaa, että kesä ehtii jo loppua, ennen kuin ehdin edes ymmärtää, että se on tässä.

Enkä minä oo vielä ikinä eläissäni kyllästynyt lomailemiseen.