Niin mystistä että nyHYY

Viime yö oli jotenkin mystinen. En nukkunut ollenkaan sikeästi, koska en vaan ja palelsi (paleltiko minua??) ja sitten puol seittemältä havahduin (vaikka en minä ollut edes unessa silloin, mutta en ymmärrä miksen ollu, kaikki on jotenkin nyt kummaa) siihen, että joku kerrankin KAIPASI minua.

Ja mulla ei ollut sitä numeroa tallennettuna mikä loi mystistä tunnelmaa entisestään ja sitten jotenkin jo tuudittauduin siihen, että ahaa, tämä on unta, koska allekirjoitus oli niin mystiseltä henkilöltä, että yhdistettynä viestin sisältöön sen todenmukaisuus tuntui erittäin mystiseltä.

Ai mitä, ettekö ymmärrä yhtään mistä minä puhun? Melko mystistä.

Viesti oli minun ystävältä, joka asustaa Man-saarella (Isle of Man), joka taas sijaitsee IB:n ja Irlannin välissä. Enhän minä ookkaan tässä kun jonkun viis viikkoa varmaan ahdistellu, että mun pitäs lähettää mailia ja kysellä sen suunnitelmista, mutta koska olen superaikaansaava ja muutenkin superhyväystävä, niin en ole lähettänyt. Ja NYT se sanoikin, että on SUOMESSA! Minä luulin, että joskus elokuussa vasta!

Olin siis varpaat kylminä käärittynä peittoon aamulla ihan että JEEE MITÄ IHMETTÄ ja kuvittelin, että nyt on vielä yö joten huomenna näkemisellä tarkoitetaan tätä päivää, mutta ei se mennytkään niin. Eli nään sitä vasta torstaina.

(Miten minusta tuntuu, että tämä selostus oli hyvin epäselvä ja epäjohdonmukainen? No mutta ehkä saatte siitä mielikuvan, miten omissa epätodellisissa maailmoissa leijuin koko yön, kun tuntui etten edes nukkunut, vaikka nukuinkin ja plaaplaa.)

En tiedä, voitteko kuvitella sellaista tunnetta, että ette ole nähneet teidän sielunsiskoa tasan vuoteen, ja sitten saatte randomilla tietää, että tapaatte sen huomenna.

Niin no. Voin kertoa, että se on melko kutkuttava tunne.

Tai no ei oikeastaan. Enemmänkin se on aika riipivä tunne, koska aika ei ikinä riitä ja sekin aika, mikä on käsillä, revitään mahdollisimman vähiin.

Ja toisaalta sekin riipii, kun ei kykene estämään itseään spekuloimasta, että jos meitä ei olisikaan revitty eri paikkoihin, niin mitä olisi voinut tapahtua, mitä kaikkea oltais ehditty kokea yhdessä, miten se olisi muuttanut meitä ihmisinä ja ystävinä.

Mutta ei sellaisten miettimisestä voi päästä mihinkään tuloksiin, joten en anna itselleni edes lupaa uppoutua tuollaisiin.

HUoh.

Tänään tein jotain, mitä en oo ikinä tehnyt. Istuin alakerran koneen ääreen ja rupesin järestään ettimään netistä tiettyihin biiseihin lyriikoita ja sointuja. Sellasiin, mihin oon aina halunnut nuotit, mutten oo saanut aikaseks hankkia.

Väsähdin jo kolmen jälkeen, kun neljänteen biisiin en löytänyt sointuja en sitten millään, ja yhdenkin biisin kohdalla jouduin hirveesti korjailemaan sanoja ja sointuja, kun joku oli tehnyt niin huolimatonta työtä.

No mutta kuitenkin.

Jos vielä oppis pianoa soittamaan hyvin, niin sitten.

Tähän väliin minun rakkaan yrtin ylistämistä. Se näytti tänään niin vihreältä ja elinvoimaiselta ja tuoksui niin hyvältä, että en kestä.


Siinä ultimaalisesti kaikkein paras yrtti: basilika. Ja mukana näköjään myös minun keramiikkaukkelin selkä, jipii. Paras siksi, että se on niin monikäyttöinen. Isken sitä oikeestaan kaikkiin ruokiin mitä teen. Sitä Qluu pistää salaattiin, paljon, koska se on niin hyvää. Sopii myös leivän päälle. Ja ennen kaikkea, sen haistelemisesta saa energiaa, koska se tuoksuu niin hyvältä. Ostakaa omanne kaupasta jo tänään! (Miten niin mainostuksen tuntua? u_u)

Meille tuli kylään äipän ja iskän tuttavapariskunta, joten tuli syötyä ihan liikaa. Ei siis niitä tuttavia (HEH HEH joo..), vaan ruokaa. En tiedä, onko aikuiset juoruillu aina yhtä paljon, koska en muista yhtään mitä ne jutteli sillon aina keskenään, kun olin ihan pieni, mutta nyt ne ainakin juoruili ihan olan takaa. Ei sillä, ettenkö itse sitä harrastaisi myös. Se vaan tuntuu jotenkin hassulta, kun se tulee 'auktoriteettien' suunnalta.

Ehkä koko auktoriteetti onkin vähän harhainen käsite.

Seuraavaksi sitten kesän oman marjan ylistys, sillä pöydästä löytyi esim

NIIN ETTÄ NAM

Mun pitäis oikeestaan lukea, vauhti on hidastunut ihan törkeesti, enkä oo vieläkään alottanu sitä uskontoa, mutta tekis mieli katella leffoja. 6 leffaa olis ainakin odottamassa minua pariinsa. Mutta en tie, jaksanko uppoutua niihinkään.

En oikein tie mitä jaksaisin.

Nojaa.

Bonuksena teille tänään vielä kuva eilisestä harjaamisoperaatiosta, a lá siskoni MirQ


Siinä minä erittäin kauniina jälleen, demonisilmineni (isompana ne erottui paremmin). Tarkkasilmäiset voivat havaita taustalta Maran. Eikun Moceksen, anteeksi.