Kasvujorinoita

En pyydä anteeksi hiljaiseloani, sillä olen joululomalla ja lisäksi vahdin kahta vaavia, joten ei ole tullut juurikaan datailtua. Paitsi katottua Housea läppärillä, mutta ei sitä lasketa datailuksi.

Tänään Lyylin oikea silmä aukesi aamupäivällä ja iltaan mennessä vasenkin oli auki. Cosmo kakkasi seisaaltaan. Tää kehittyvien elämien tarkkailu on mahtavaa. Noi alkaa näyttää ihan koirilta. Mieletöntä. Ne kasvaa, niiden korvat on kasvanu, niiden turkki on kasvanu, Lyylin maha on kasvanu, kaikki kasvaa ja on hienoo. Oon saanu nauraa paljon noiden hoiperteluille ja ihmeellisille ääntelyille. Ne möyrii ja pönkii ja kieriskelee ja maiskuttelee suutaan. Ihan mahtavia tyyppejä. Oon leikannu niiden kynnet ja kylvettäny ne. Siitä ne tykkäs. On hellää kun kaksi ipanaa nukahtaa syliin ja rauhoittuu käden lämmöstä.

Täällä tuoksuu pipari koska leivottiin tänään pipareita ja sekin on hienoo ja jouluista. Huomenna keskitytään ehkä laatikoihin. Kamalaa kun ajattelen joulussa vain ruokaa, mutta se on suuri asia ja hyvää ja merkityksellistä. Tiedän silti, ettei se oo se joulu. (Siis ajatella ettei kaikessa oo kyse ruuasta..)

Kaikkeen sitä joutuu kun kotikonnuilleen palajaa. Sain heti hälytyksen lauleskelemaan keskiviikkokokoukseen (jonka pitäisi kai olla nuortenilta mutta joka ei sitä todellakaan ole, ja olen tästä asiasta niiiiiin vihainen ja pettynyt nuorten puolesta, mutta ei siitä sen enempää täällä) ja ihme kyllä otin sen hetken epäröityäni vastaan. Ei mitään paineita. Menikin kyllä sen mukaisesti.

Lisäksi jouduin elämäni ekan kerran Neitsyt Maariaksi. Istuin tänään joulujuhlassa seimen äärellä ja pöyhin BabyBorn-nuken vuoderääsyjä ja lauloin yhden kehtolaulun. Se oli yllättävän mukavaa, koska viimeks oon kunnolla päässy mikin varteen sillon lakkiaisillan keikalla. Siitä on miljoonia vuosia. Myös se oli hämmentävän hellyyttävää, miten paljon sain kiitosta pelkästään sen yhden laulun takia. Söpöä, kun ihmiset jaksaa ohimennen tokaista, kuinka kauniisti lauloin. Kivaa, jos onnistuu tarjoamaan ihmisille jotain positiivista kokemusta.

Minä tykkään joulusta. On vähän hassua, kun jotkut vihaa sitä sydämensä pohjasta, mutta mun mielestä joulussa on ihan älyttömästi ihania kivoja juttuja. Talven parasta aikaa tää joulu-uusvuos.

Tosin en oo erehtynyt pitkään aikaan kaupungille kohtaamaan jouluhysteriaa. Ehkä pitäisi, niin muistaisin taas miksi joulu voi ressata.

En oo myöskään lähettänyt ainuttakaan korttia tai ostanut ainuttakaan lahjaa. Ainakaan vielä.

Ja vielä kivempaa tää olis jos ois Halausukko tässä ohessa hönkimässä niskaan. 

Tämä oli tällainen jorinapostaus, mutta ainakin nyt tiedätte että olen edelleen hengissä, enkä ole esim kierähtänyt kesken yötä sängystä pentulootaan jossa pienet piraijapirpanat olisi pistelleet mut poskeensa luita myöten. (Vaikkei niil oo kyl edes hampaita vielä.)

Tekisipä mieleni muutama jakso Housea tähänkin päivään. Parempi vaan jos saan nopeesti katottua pois alta, sit jää aikaa muuhun. Enää kolme levyä.

Ai niin, pari kuvaa teille nyt sit, ei tosin uunituoreita enää

lutkutilutkuti

ei mitään söpöläisiä vielä mut siitä se muotoutuu