Ihana päivä. Oli niin rento olo sen jälkeen, kun lähdin pois koulusta ja tajusin, että koeviikko loppu. Kolmas jakso on takana, joten enää alle puolet tästä vuodesta jäljellä. Kaheksan kurssin jakso on takana. Ei enää joka aamu 8.10 kouluun. Ei enää 6x75min matikkaa viikossa. Ei enää Eikan ruotsia.
Olin hyvällä tuulella.
Huomenna saan nukkua edes hiukkasen pidempään kuin kuutena menneenä viikkona. Tosin uuden kurssin alottamisessa on aina oma rasittavuutensa, kun pitää hahmottaa, ketä tyyppejä milläkin kurssilla on jnejne. Mutta toisaalta vaihtelu on ihan tervetullutta.
Talousmatikka meni kasilla läpi, joten oon ihan tyytyväinen. Ei sen numerosta olis kyllä muutenkaan niin väliä, kun en jaksa välittää enää matikasta. Menköön omalla painollaan miten menee. Äikkä sen sijaan meni tosi hyvin, ainakin koe+tekstitaito. Mut siitä kirjallisuusesseestä sain taas 9+. Tiedän, että se on hyvin, mutta mua vaan ärsyttää (tai ärsytti, meni jo ohi). Se on aina se saakelin 9+, ei huonompi, ei parempi. Ei mitään vaihtelua mihinkään suuntaan. Parkkinen myönsi, että se on sitä nihkeempi antamaan numeroita, mitä ylempiin numeroihin mennään, enkä tarkotakkaan, että pitäis antaa hyvä numero jos ei ole aihetta. Ärsyttää lähinnä se, etten pysty yltämään parempiin suorituksiin, vaikka yrittäisin ja haluaisin. Nyt ihan oikeesti yritin. Mut ei riittänyt. Eikä jollain esseellä ole mitään merkitystä muille ja tää saattaa kuulostaa ihme nipottamiselta, mutta mulle sillä on merkitystä, koska haluisin oppia kirjottamaan hyvää tekstiä. Mielenkiintosta tekstiä. Esseitä ja aineita. Mutta jos se laittaa kommentiks vaan kehuja ja latelee asioita mitkä on hyvin ja kunnossa, muttei silti anna parempaa numeroa, niin miten mä sitten voin tietää, mitä vielä pitää parantaa? Jos en saa kritiikkiä, niin miten voisin osata pyrkiä parempaan?
Josko se joskus napsahtais. Epäilen kyllä vahvasti.
Menin kvartetin jälkeen palauttamaan kirjastoon kirjoja, kun alkoi olla jo monta, mitä Web-Origo ei suostunut enää uusimaan. Aulassa oli Lapinlahden kuvataidelukion taidenäyttely ja oli siellä joitain ihan hienoja, mutta aika monet tuntuivat omaan silmään vähän säälittäviltä räpellyksiltä. Kaikella kunnioituksella. (Mulla taitaa olla nyt joku mollaamisen ja kritisoinnin tarve ;D)
Pois tullessa törmäsin MIRELLAAN ja sit ryöstin sen mukaan meille. Hähä. Ja kävin Neekun kaa sit vähän saattaa sitä kotio myöhemmin illalla.
Täällä on kaikki jotenkin sairaalloisia. Mun kirkkukipu on muuttunut vuotavaksi nenäksi, kähentyneeksi ääneksi (toiv. se on perjantaihin mennessä ok tai ei hyvä heilu, JENNI SUUTTUU!) ja paineeksi kulmakarvojen takana, ja Verakin röhii ja köhii. Ja äippä nyt on muuten vaan aina ihan pöhnä. Se meni taas yöhön. Oiskohan vaikea yrittää tehä skarppina hommia 21-07..
Sit katottiin iskän ja Vertsun kaa Pasilaa :D LÅL joku maanantaitraditio selvästi.
Ens viikosta on tulossa ihan hullun täysi ja rankka, ja voin jo valmiiks kuvitella, millanen stressipakkula tulen olemaan. Mutta en jaksa ajatella sitä ihan vielä. Jos yritän ensin selvittää tän viikon.
Välillä on ihan tosi ärsyttävää, että ajattelen elämän jotenkin viikoissa. Tällä viikolla tapahtuu ne ja ne asiat ja ens viikoks pitää olla tehty se ja se ja sillon tapahtuu sitä ja tätä.. Se on rasittavaa. Haluisin oppia ottamaan kaiken aina päivä ja HETKI kerrallaan, mutta se on jostain syystä hirmu vaikeeta.
Ääh, en jaksa ajatella enää mitään saati kirjottaa selkeesti... Pää on ihan täynnä rägää. Tai jotain omituista painetta. Aivot vuotaa kohta pitkin korvia.
Btw: kävijälaskuri on menny jo yli 900! OMG! Mitä ihme hiippareita täällä oikein käy pilvin pimein, ettekä paljasta itseänne? Kummaa porukkaa.. u_u Sit kun tuhat ylittyy pitää varmaan pitää jotkut partyt.
(Unohdin muuten taas viettää tammikuussa Neran synttäreitä, vaikka se ois täyttäny 4v. :´´´(( Oon kamala emäntä, lähden pois>> )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti