Saksalaista matikkaMarenkia

Sehän kiristyi ihan kunnon pakkaseksi! Vau! Kipristi oikeestikkin jo vähän nenän päästä, kun kusetin Neekkua illalla. Harhailtiin pimeällä jäällä ja siellä ei oikeesti nähny kyllä yhtään eteensä, ja aattelin koko ajan että kohta astun johonkin pilkkireikään ja se on menoa sitten (vaikka tuskin, kun pakkanenkin oli niin kova). Mut sitä aina aattelee kaikkee pimeessä yksin (vielä pahemmin ilman lemmikkiä). Kuten esim eilen kun olin lukenut netissä ihan tosi hyvän sarjiksen, joka kertoi aina kerrallaan yhden tarinan, missä aina joku kuoli ja joutu sellaselle portille, minne murhatut tai muuten vaan 'vahingossa' kuolleet joutuu. Sitten ne jampat sai valita kolmesta vaihtoehdosta:

1) hyväksyä oma kuolemansa ja jatkaa matkaa taivaaseen
2) kieltää oma kuolemansa ja mennä takasin maan päälle sieluna
3) kummitella ja tappaa yksi ihminen, jonka jälkeen mennä helvettiin

Kuulostaa ehkä lållerolta kirjotettuna, mutta illalla yksin luettuani oli aika villi fiilis sammutella valot joka paikasta ja mennä rappusia yläkertaan (ja sitten tulla kaiken lisäks vielä takasin alakertaan tarkistamaan lukkari, ja sit uudestaan yläkertaan. brrrr..). Koko ajan sellanen fiilis, että nyt joku käsi laskeutuu olkapäälle ja plaaplaaplöö.

TÄN takia en tykkää kauhuleffoista :D Muistan, kun katoin joskus vähän liian pienenä Battle Royalin (joka ei kyllä ole kauhua, mutta rankka kuitenkin), ja se jäi mieleen melkoisen pitkäks aikaa. En yleensä tykkää sellasista, mut se oli kyl hyvä leffa.

Mutta tosiaan. Eilen ei huvittanu tehdä kouluhommia, ei sitten YHTÄÄN, ja voin kertoo, etten edes avannut kirjoja koko v-loppuna. HAH HAH. (vaikka mitä nauran, kun omalle naamallenihan mä paskat siinä heitän LÅL) Ja kun tarkistin sen lukkarin ennen nukkumaanmenoa ja totesin että oho, huomen(=tänään) on matikkaa, niin HUPS. Selvästi oli kuitenkin joku intuitio mukana siinä läksyjentekemättömyydessäkin, KOSKA meillä oli tänään matikassa sijainen - ja oli muuten avuton ja parka. Ei järkee. Toivottavasti Matilainen on keskiviikkona takasin, tai itken, kun en tajua mitään.

Otin tosin heti takasin ton eilisen laiskuuden, ja tänään tein oikeesti ihan simona läksyjä. Tein nekin aineet, joita ei huomenna ees oo, ja vielä ajatuksen kanssa ja huolellisesti kuin mallioppilas konsanaan! Tosin matikkaa en jaksanu laskea, kun ei siitä tullut läksyjä (eka kerta vissiin lukion aikana melkein..), vaikka oli kyllä tarkotus, koska en tajunnut tunnilla mitään. Mutta se on vähän sellanen juttu, etten mä niitä äxiä ja yitä ja äxnollia ja yynollia ja käänteisfunktioita ja niiden derivaattoja tajua, jos en keskity. Ja harvemmin jaksan keskittyä. Ei oikein mene yksiin tää..

Meille tuli tänään saksalainen Saksasta Vertille kylään: Mareike. Vähän niinku Marenki. Ne näyttää kaikki aina ihan samanalaisilta. Kirpun ja munkin saksalaisessa oli sillon aikoinaan jotain samaa, ja toi menee ihan samaan luokkaan. On se kumma. Ei kai me suomalaiset nyt voida niin samoilta näyttää keskenämme, jos mennään ulkomaille?

Sain kuningasajatuksen ja kysyin et tykkääkö se sarjiksista ja esittelin, että mulla on enkunkielisiä jos sillä on tylsää ja kiinnostaa. Haha :D Se oli ihan vilpittömästi sillein "Oh, thank you thank you". Olen enkeli, enkö.

Kaikki on täällä ihan omituisia, kun ne osaa mennä niin aikasin nukkumaan aina välillä. Ehkä munkin pitäis parantaa tapani tässä asiassa, eikä aina hillua yömyöhään hereillä.

Ei kiinnostais kyllä mennä kouluun huomenna. Tänäänkään ei ois kiinnostanu. Aattelin jo vakavasti jäädä nukkumaan ja skipata äikäntunnin, mutta vastuuntuntoisuus vei voiton. Alko tosin kaduttaa jo heti busissa, kun mun vieressä seisova tyttö kuunteli sikakovalla sitä samaa paskaa mitä se Dj soitti niillä saakelin Wanhojen jatkoilla. Meinasin vetää jo herneet nenään. Mutten sit jaksanu, kun olin jotenkin vähän turta.

Se oli kyllä ironista. Huh huh.

(PS: Miks oon ruvennu kiroilemaan niin paljon/käyttämään hirmu rumaa kieltä? Kertooko se sanavaraston supistumisesta ja kankeutumisesta? Aika mautonta)