Oletukset on oletettavasti väärässä.

Ihmeellistä. Tänään jo toinen päivä peräkkäin, kun ei tartte mennä mihkään koulun jälkeen. Sain tulla kotiin suoraan (Fantsun kautta, jee, Tsubasa 20!) ja tehä rauhassa ruokaa (koska Kirppu oli tehnyt vain liharuokaa). Ja lukea. Tosin siinä se aika vähän hurahtikin, ja nyt on kello jo paljon ja mun pitäis yrittää ahkerasti soittaa VIULUA, koska huomen aamulla olis klo 8 soittis. Toisaalta ärsyttää herätä niin aikasin, mutta se hyvä puoli tässä on, että yhdeksän jälkeen olen vapaa, koska meillä on taksvärkki, eikä kouluun tartte mennä :D Mietin tässä just, että pitäiskö höntsäillä kaupungilla jonkun aikaa vai mennä suoraan kotiin siivoamaan, että tienaisin sen kympin sinne Madagascarille.

Kävin jo reippaana lainaamassa enkunkurssille luettavan kirjankin, tai itse asiassa kaksi, kun en osannu päättää kumpi olis parempi. Enkä tiedä vieläkään. Ehkä pitäs käydä pääkirjastossakin tsekkaamassa tarjonta (joka on epäilemättä laajempi). Toinen kirja alko lauseella, jossa se päähenkilö selitti heti ekana, että se luuli, jo 52-vuotiaana, ratkaisseensa seksin ongelman. Ja seuraavana kuvattiinkin, miten se tapasi viikottaisen ilotyttönsä hotellilla jnejne. Että :D

Eilen, kun tultiin Brismasta kotio, äiti heitti ihan randomilla iskälle, että:
Ä: "Ootko aatellu, että toi tyttös voi jo tän vuoden puolella ajaa ajokortin?"
I: "..No aattelitko muka ajaa ennen kirjotuksia?"
O: "Täh? Enhän mä oo mitään aatellu, äitihän se ton sano."
I: "Niin niin, mutta aattelitko."
O: "Hö, no en oo aatellu koko asiaa, mitä ihmettä!"
I: "Ei nimittäin varmaan kannattais."
O: "No enhän mä oo sanonu, että oon aikonukkaan!"
Ä: "Ai mitä, ai että ei sais ajaa ennen kirjotuksia? Ihan kun pojat ei ois heti ajamassa, kun vaan suinkin pystyy. Mitä naisten alentamista tää on?"
I: "Ei, vaan että kirjotukset vaatii sen oman panostuksensa, niin en usko, että olis järkevää ajaa kortti sillon."
Ä: "No voihan siihen käyttää kesän ja syksynkin!"
O: *miettii, että kahdet kirjotukset on syksylläkin, muttei sano mitään*

Sitten mä en jaksanu enää kuunnella, vaan kannoin jo kasseja sisälle, kun noi jäi vielä riitelemään. Äiti ei sanonu ihan sanatarkalleen noin ('naisten alentamista'), mutta jotain vastaavaa, paremmin muotoiltua. Siitä paljastui pieni feministinen piirre :D Haha.

Ja ihan tosi kummia, kun ne sai tollasta yhtäkkiä päähänsä, mä en oo puhunu kortista tai autokoulusta yhtään mitään millonkaan. Enkä oo oikeesti edes ajatellu sitä asiaa. Enkä jaksakaan. Ei mee niin korkeelle mun tärkeysjärjestyksessä, että olisin uhrannut sille aatoksia.

Mutta toinen kumma asia, johon tänään törmäsin, oli se, että mun tanssipari on myös sarjisfani! Ja sekin kuuntelee indie-musaa! O_O

Tästä opin taas ainakin sen, ettei koskaan pitäis olettaa ihmisistä mitään, koska jossain vaiheessa kuitenkin tulee joku, joka osoittaa ne oletukset ihan vääriksi. Toisaalta tuntuu, että on enemmän niitä, joiden kohdalla omat oletukset osuvat ihan nappiin. Se varmaan tuudittaakin ihmisen aina siihen valheelliseen luuloon, että ihmisestä näkis heti päältäpäin, mitä se on miehiään ja mistä se tykkää ja plaaplaa.

Mut olin kyllä oikeesti yllättynyt. Että kaikista ihmisistä just SE. Hihi. Elämä aina välillä vähän yllättää.

Se sano, että luuli olevansa ainut nyhverö. Yritin valistaa, ettei sarjikset tod. oo mitään nyhveröö. HAH. Nehän on elämän suola, ilo ja autuus.

Ääni on vielä vähän painuksissa, mutta nuha ei onneksi enää niin paha, että pitäis koko ajan olla räkimässä paperiin. Josko tää tästä, jag hoppas, perjantaihin mennessä. Toivottavasti ääni ei mene siihen jamaan, että siitä tulee ihan hallitsematon (vähän niinku ois äänenmurros), vaikka vähän painuksissa oliskin. Mut tätä ei voi tietää etukäteen, ei auta ku katella miten käy.

Ja jee, laulamiseen liittyen, laskettiin sitä Dancing Queenia A:sta G:hen. HUH. Nyt ehkä mäkin pystyn määkimään sen suht kunnialla.

Ja mikshän taas jummasin tähän saakelin koneelle. Säälittävää, Orvokki, NYT POIS!