Wannnha ja raihnainen

Huuh, mikä löysä sunnuntaiolo. En oo jaksanu pestä vielä edes hampaita (YÖK) saati vaihtaa yöpukua pois. On niin paljon kirjotettavaa ja purettavaa, etten oo jaksanu missään vaiheessa alottaa ja nyt sitten yritän, mutta tuskin muistan enää kaikkea. Se on aina sen hinta, kun ei oo heti kirjottamassa ylös.

No mutta siis:

Perjantaiaamuna ajattelin herätä kunnolla ajoissa, että sais tehdä rauhassa kaiken, eikä tarvis panikoida. Vissiinkö. Loppujen lopuks en kuitenkaan ehtiny kuulemaan Wanhojen aamunavausta, koska ehin koululle vasta pikkasen ennen kymmentä, mutta ei siinä varmaan mitään ihmeellistä ollu.

Aamulla häsläsin alusvaatteissa ja kylpytakissa ees takas ylä- ja alakertaa ja yritin saada meikattua. Muuten osasin olla itsenäinen, mutta Mirkku autto luomiväreissä. Tuli melkosen tujut rajaukset, mutta kerrankos sitä. Hiukset suihkutettiin niin täyteen lakkaa, että ne oli loppujen lopuks vaan sellaset lakkaklöntit - eipähän tarvinnu koko päivänä korjata suortuvien paikkaa tai lisätä tappomyrkkyä :D Sit jouduin pistämään korvaan sen spiraalin (joka oli oikeesti hiuksiin tarkotettu), ja olin yllättyny, että ihmiset huomas sen.

Oli ihQa, kun ei tarvinnu lähteä aamulla mihkään ennen ku meni kouluun - meikkaajalle tai kampaajalle tai jonnekki - koska en ois varmaan kyenny. Oli muutenkin niin sairaan hehkee olo, että tuntu kaunistautuminen vähän toivottomalta. Loppujen lopuks musta muovautu Suvin pikkusiskon mukaan "keiju" LÅL


Onnistuin tekemään haavankin peukaloon ja sotkemaan valkosen juhlalaukun sillä, niin äippä joutu heti puhistamaan. Kiireessä oli ihan mahdoton yrittää ajatella, että mitä kaikkee tarvii mukaan, ja koko ajan tuntu siltä, että jotain jää. Loppujen lopuks kuitenkin onnistuin hyppäämään hameeseen (ja äippä kiristi sen supertiukalle, ettei solmu heti löystyis) ja päästiin Mirkun kanssa lähtemään.

Tältä Kirpun vuoden vanha luomus näytti takaa päin:


Käytiin akvaariossa ottamassa muutamia kuvia sellasta varta vasten Wanhoja varten tehtyä taustaa vasten, ja sitten roudasin muutamia nuottitelineitä saliin. Akustiseen kitaraan ei ollu oikeenlaista piuhaa, joten sitä ei saatu kytkettyä; en tiedä kuuluko se ollenkaan basson, koskettimien ja laulun alta, mutta meni jo. Ehittiin kokeilla vähän niitä biisejä, ennen ku porukka piti laskea saliin.

Antti piti lyhyehkön juhlapuheen (mulle ei ees riittäny sitä juomaa, sain vaan vissyä millä kilistellä :( ) ja sen jälkeen soitettiin Armi. Yhessä kohassa lauloin väärät sanat, mutta en mä tiedä, kuunteliko kukaan niin tarkkaan, että sen ois joku huomannu. Sen jälkeen vedettiin Abbaa. Toisaalta oli ihan miellyttävä olla ilman rillejä, niin ei tarvinnu katella ihmisten ilmeitä (koska ei nähnyt niitä kunnolla).

Meidän liikkasali ei vaan oo ihan optimaalisin paikka äänentoistollisesti. Kajari oli ihan mun korvan takana ja mun laulu kuulu siitä ihan sairaan kovalla. Oli vaikee tietää, miten laulaa, kun se kuulu itelleen niin rujosti. Siks oli hirmu hankala tietää, miten suhtautua sitten kommentteihin, koska en mä tienny miltä se sinne saliin oli kuulostanu. Positiivista palautetta tuli (ja kyllä ihmiset taputti), mutta Mikael oli paras, kun se sano että 2/3 meni nuotilleen. En kyllä usko, varmasti kuitenkin ennemmin 3/4 ainakin, mutta sitä en epäile, etteikö olis vähän falskannu. Toisaalta en voi tietää, miten tarkka sävelkorva sillä on, joten ei voi ihan supertosissaan sen kommenttia ottaa. Mut nojaa. Itelle jäi vähän sellanen tyytymätön/neutraaliolo, koska tiesin, että olisin voinu laulaa paremminkin. Mut oli ihan mukavaa. En edes jännittäny, eikä ollu yhtään kylmä (!) OUTOO

(Tää on perCstä, ei lähe yhtään tää kirjottaminen. Ajatus ei kulje, kun noi häslää tossa ton wokin kanssa ja Vera koko ajan valittaa ja inisee, vaikka ylläri että joku meidän perheestä valittaa.HAH!)

En ollu syöny aamupalaks muuta ku jogurtin ja teetä, ja vaikka koko ajan oli sellanen olo, että on nälkä, ei silti tehny mieli syödä siitä buffetista kovin paljoa. Ihmiset otti musta vaan syöntikuvia (kiva kiitti, ne kun on aina niin kauniita =).

Sit siirryttiin Konsalle, jossa kaikki oli ihan pihalla kummalle puolelle niiden pitää mennä ja millä paikalla kukakin on ja plaaplaa. Oli kivaa, kun ei tarvinu tanssia heti ykkösvuorossa, pysty oottelemaan rauhassa ja kattelemaan. Kaikki näytti ihan haudanvakavilta ja paniikissa olevilta, melkein nauratti kun tanssiminen oli niin totista :D

Mutta yllättävän rentoa oli. Just ennen kun lähettiin vetämään sottiisia tanssien valohallin keskelle, oli ihan tosi epätodellinen olo. Oli jotenkin hassua ajatella, että tätä varten harjoteltiin monta kuukautta liikkasalissa näitä tansseja, ja tätä varten tytöt on panikoinu ja ahdistellu, ja nyt se hetki oli käsillä ja sen jälkeen ohi. Se oli kummaa.

Tanssit meni kuitenkin tosi hyvin. Konsalla tuli mokailtua luonnollisesti eniten, mut ei mitään hirmu näkyvää. Joka tanssi meni aina edelliskertaa paremmin ja vanhemmille tanssittaessa oli jo jotenkin omalla tavallaan väsyny, mutta kuitenkin ilonen ja rento olo. Haha, Mikaelin äiti oli sanonu et me koko ajan naurettiin ja juteltiin, ku tanssittiin. Se ja Riikka taas oli ollu kovin vakavia. Ehkä mä oon vaan niin lållero, etten osaa olla kunnolla ja arvokkaasti u_u

Ei tippunu kengät kertaakaan, en kompastunu hameeseen kertaakaan, jnejne. Ihan onnistunut suoritus siis.

Dansaamisen jälkeen mentiin Fransmanniin syömähän (menin yhteisbussilla, jossa istuin Jennan vieressä, ja joka koko ajan laulo "See you later, alligator, pa paada dam" lål :D) ja ruoka oli ihan hyvää. Ja sain teen periaatteessa ilmaseks, koska se ei laskuttanu mua siitä erikseen, vaikka kysyin, haha. Sit kävelin puiston poikki korkkareissa ihan sairaan hitaasti ja vaivalloisesti Isä Camilloon, missä porukat oli syömässä ja join toisenkin teen. Kun viimein selvisin kotiin, en ehtiny muuta ku vaihtaa mustan mekon toiseen mustaan mekkoon (lyhyempään) ja sukkikset ja laukun. Sit ootin kyytiä, jolla mentiin Nooralle ennen Rauhalahtee.

Olis vaan kuitenkin pitäny luottaa omaan intuitioon, ja olla ostamatta sitä lippua. Sinne meni 18€. Ja siis, oli siellä jatkoilla ihan kivaa, mutta olin vähän pettynyt kuitenkin. Heti kun päästiin perille sinne ja M halus ekana mennä vessaan, oli joka puolella ihan tuubassa olevia tepejä. Vessaan oli törkee jono, yhessä lavuaarissa oli ryynit, ja ihmiset ohitteli ja tunki vessaan 2-3 ihmistä yhtä aikaa. Paras oli kun yhen kopin alta vieri huulikiilto ja vähän ajan päästä perässä tuli punakyntinen käsi, joka etti sitä siitä lattialta. Kaiken sen melun keskellä se jotenkin tiivisti koko tilanteen absurdiuden ;D

Mutta selvittiin vessasta ja mentiin sinne ite salin puolella, missä oli simona porukkaa ja tanssilattia lainehti ja Dj soitti paskaa musiikkia. Olin varmaan viis ekaa minuuttia vaan silmät selällään ja mietin, miten oon joutunu tänne. Meinas iskee epätoivo.

Mut kyl se sit helpotti. Tai sit turruin siihen.

Lord Est ei ollukkaan räppiä vaan REGGAETA ja se oli varmaan illan ainut iloinen yllätys (vaikka se olikin aika mitäänsanomaton, mutta kuitenki). Sen tahissa oli oikeesti ihan kiva tanssiakin, paitsi siinä vaiheessa kun oli ihan liian ahasta ja lähellä kaks ääliötä sytytti tupakat ja pelkäsin, että kohta on olkapäässä kaunis pyöreä rinkula ja yks tyyppi alko siinä vieressä kaatuilemaan, kun muut tyrkki sitä. Ja kun lordein lopetti ja Dj alko taas soittamaan kamalaa kakkaa, niin mun dansadansainto kuoli.

(Tehtiin äsken sekasikiöwokkia, johon äiti halus laittaa esim omenaa, viinirypäleitä ja lehtiselleriä u_u Ihme kyllä se oli ihan ok hyvää, vaikka ne viinirypäleet näytti tosi rumilta)

Onneks tanssiparini tuli jossain vaiheessa pitämään mulle seuraa, kun M viihty tanssilattialla vähän liiankin hyvin ja H ravas anniskelualueella. Sit istuttiin siinä ja kateltiin kun ihmiset joras ja se selitti Galeinoksen ihanuutta (lääkiksen pääsykoekirja, voi luoja..) ja jotkut randomit tuli selittämään sille aina vähän väliä jotain ja mä selitin välillä Faceksesta ja välillä siitä, ettei kuppikoko yksin kerro rinnan kokoa, koska ympärysmitta korreloi sitä ja jotain sellasta. Tässä esim yks random:

R: "No moi! Mikaelko se vaan täällä iskee naisia!"
Mi: "No ehe" *myrkyllisesti*
O: "Sori, mut ei se kyllä MUA oo iskeny"
R: "Aijaa. Ahaa, sä siis oot iskeny sen!"
O: "HAHHHAH, no juuri näin"
R: "Ootko muuten nähny yhtä valkopaitasta tyyppiä?"
Mi: "..joo. Oon mä. Tääl on niitä aika paljon."
R: "Niin siis sellasta yhtä jätkää"
jnejne.

Jossain vaiheessa alko jo kyllästyttää, ja sit kaiken lisäks M vielä kihahti mulle tuulikaapissa, kun oltiin lähössä. Aattelin jo, että soitan oman kyydin, kun on niin vaikeeta. Mutta elämä on.

Seuraavana aamuna se tosin pyys anteeks, ja en tie miks, mut oli jotenkin ihan sellanen.. hauras olo, ja aloin itkemään. Sit myöhemmin päivällä aloin taas itkemään, kun meillä oli äipän kanssa banaaniriita. Voi luoja itteeni. Mut joskus on vaan sellanen olo, että kaikki itkettää, kun on niin herkkänä. Öhm.

Eilinen päivä tuntu muutenkin sellaselta tyhjänpäiväiseltä, turhanpäiväiseltä, turralta. Olin jotenkin jossain horroksessa koko ajan ja otin tavallista enemmän hermoon meidän talon ihmisistä - ne puhuu aina samoista asioista, aina ihan samat jutut, en jaksa kuuunneelllaaaaaaaaaaaflhvkjnvöiohaqegmn,fmjöivoahgoijqafkljbae

Ja illalla piti olla kaveriporukalla, mutta H oli väsy/pipi, niin se jäi sitten tekemättä. Toisaalta ehkä ihan hyväkin, kun olin vähän muissa maailmoissa, enkä jaksanu kunnolla innostua mistään, vaikka oli ystävänpäivä (toivottavasti te olitte ihanampia..)! En menny ees n-iltaan, koska olin alunperin aatellu olla H+M:n kanssa, mut vaikka hommat meni puihin ni ei sit muutenkaan huvittanu, vaikka Minttukin kyseli tulemaan. Oon vähän tylsimysylsimys. Ja venkslasin koko illan wanhojenvideoiden kanssa, kun yritin saada ne ladattua kaltsuun ja tänään facebookiin, huoh.. Kaltsu raiskas ne ihan rakeisiks ja tökkiviks, mut onneks naamakirja näyttää vähän laadukkaampana. Meinas kyl mennä hermo.

Tänään oli ihan superhyvä ilmakin, kun pissitin Neekun nopeesti, mut olin jotenkin niin patti otassa, ettei huvittanu lähtee ees jäälle kävelemään. Kaikki vaan ärsytti. Nerakin ärsytti, kun se oli niin energinen (kun iskä rikko sen jalkansa, eikä oo päässy enää luistelemaan sen kanssa). Ja nyt ärsyttää, kun pitäs ruveta tekemään läksyjä ja hyi ja en halua ja tänään piti soittaa yhelle naiselle eikä se vastannu ja inhoon muutenkin soittaa tuntemattomille ihmisille ja inhoon järkätä asioita ja olla niistä vastuussa ja inhoon sitä kun koko ajan sykkii takaraivossa kaikki asiat, joista on huoli ja joita ei vaan voi olla ajattelematta ja ärsyttää kun en jaksa ees kirjottaa kunnolla ja käyttää pisteitä ja pilkkuja mutta kun on niin kiva ketjuttaa ja-konjunktiolla lauseita ja AAAAAAARHRHR

Huoh. Pitäs vähän kyllä ees yrittää yrittää.

(Kohta mennyt rikki taas jo 1400, en jaksa kyllä ymmärtää ja lakata ihmettelemästä, miten ihmiset jaksaa käydä lukemassa tällasta ihme soopaa ja vuodatusta, johon kirjottaja ei ees jaksa keskittyä)

Mietin yks päivä, että aika karua, kun niin moni tuttu käy lukemassa tätä, kun nyt ei voi kirjottaa niistä ihan mitä sattuu. (Oon Sherlock u_u..) Ja hassua, kun oon jaksanu pitää tätä jo melkein kaks kuukautta. Ei ois nimittäin ollu ihme, vaikka olisinkin jaksanu jonku muutaman viikon, ja sitten tää ois vaan kuollu.

Oon mä siis onnistunu ainakin jossain asiassa. Siistiä.

Btw, iskän jalka on muuten vähän jopa musta. Se ei suostunu menemään eilen röntgeniin tai ylipäätään KYSsiin, kun se pelkää lääkäreitä vaikka ite on sellanen, mutta huomenna sen on kai pakko. Ihme tyyppi. Se ei käyny kahteenkymmeneen vuoteen hammaslääkärissäkään. Fobikko :D

Nyt on taas sellanen olo, etten haluais, että aika menis eteenpäin. En haluis, että viikko vaihtuis ja pitää taas ruveta elämään arkea ja olla menossa joka paikkaan. En jaksais koko ajan miettiä tulevaisuutta ja huolehtia kaikesta ja olla ahdistunut. Miks aina pitää olla ikävä olo.

Miksmiksmiks.

Miiiiiks.

Vähän kuivaa tää.

Tässä teille vielä demonisilmää: