Oppimisen alati laajeneva moniulotteinen kuvio

Tämä oli taas yksi niistä aamuista, millon olisi tehnyt niin paljon mieli jäädä makaamaan lämpimään sänkyyn ja unohtua sinne ja olla välittämättä eteenpäin jurraavasta arjesta ja sen imusta ja kaikesta. Mutta nousin kuitenkin (no ylläri, ei vissiin musta ois uskonu, että aamulla kouluun nousen..).

On IHAN pakko mainita, että tänään sitten vaihteeks, kun menin ajoissa pysäkille, niin se bussi päätti sitten tulla kunnolla myöhässä. Kysyn vaan, miksei se voinu tehä sitä eilen, jos kerta tänäänkin? Ei tässä maailmassa oo logikkaa, ainakaan yhden orvokin eduksi. Et nih.

Mutta jotain iloista tässäkin aamussa: koska bussi oli myöhässä, niin meidän bussin perässä tuli saman tien toinen bussi toisesta paikasta, ja kun kävelin sitä korttelisuoraa koululle, niin mun vierelle juoksi tanssiparini, joka oli noussut siitä jälkimmäisestä bussista! Se oli ihan hauskaa.

Pakko pistää vielä ylös meidän matikanopen oudot jutut tänään. Kysyin siltä neuvoa muutaman kerran tänään tunnilla (siis meillä ei ollu mein oikee ope, se on kipee), ja tunnin jälkeen se kysy että

H:"No, opitkos enemmän ku viime tunnilla?"
O: "Öö, no siis joo, kyllä" *aivotonta naurua*
O: "Onko se niinkun tavote vai oppia aina seuraavalla tunnilla enemmän ku edellisellä?"
H: "Totta kai. Tai siis, oppiminen on ikäänkuin ympyrä. Siinä on aina pieniä kohtia, mihin se oppiminen menee, ja sitä kautta se ympyrä aina laajenee. Ja seuraavalla kerralla, kun oppii lisää, se ympyrä on suurempi, joten oppimistakin pitää tapahtua enemmän."
O: "..."
H: "Tai itse asiassa se on sittenkin niin kuin pallo. Tai ennemminkin kuin jokin todella moniulotteinen kuvio, koska oppiminenkin on niin moniulotteinen ja -tasoinen prosessi."
O: "..joo. Kyllä, varmasti."

En muista enää kuollaksenikaan, miten se tarkkaan ottaen sano, mutta jotain tohon suuntaan ja tosi lennokasta ja ihan varottamatta joka tapauksessa : D LÅL

Tulin pyörähtämään kotona syömässä, ennen ku lähin kirkolle valkkaamaan biisejä Raxiin ja harkkaamaan. En kyllä allekirjoita ihan kaikkia valintoja (mutta Henkka halusi, niin en viittiny ruveta hankalaksi joka asiasta), mutta opin mä ainakin yhden uuden ja ihan kivankin biisin kaiken lisäks. Ärsyttää vaan lähinnä itteni, kun haluaisin niin osata laulaa paremmin. Miksei koskaan voi olla tyytyväinen? Mua joko turhauttaa a) se, että tuntuu, ettei mulla ole resursseja laulaa paremmin tai b) se, että tuntuu, etten osaa käyttää resursseja hyväkseni, vaikka niitä olisi. Riippuu vähän hetkestä, kummalta tuntuu. Haluan eroon tästä ääliömäisyydestä ja vaan laulaa. Saakeli.

Niin tosiaan: perjantaina on siis Rax-häppeninki, eli Vapis on vuokrannu Raxin illaks ja tarjoaa ilmasen ruuanmättäämisen siellä. Siinä on aluks lyhyt tilaisuus missä puhetta+musaa, ja sen jälkeen saapi syödä. Että jos sinä LUKIJA koet, että uskallat sanoa ovella olevasi Orvokin kaveri, niin tule ihmeessä paikalle Raxille klo 20 tänä perjantaina. Tiedossa ihan sairaan mahtavaasuperhyperüberhienoa musiikkia (jossa esim. mä oon mukana lål) ja 'hyvää' ruokaa. No mut, ainakin ilmasta. Paikkoja on joku 150 suunnilleen, että TERVETULLOO

Oisin ehtiny tänäänki kunnolla aikasin nukkumaan, mutta ylläri että jumahdin tähän. HAH.

En jaksanu matikanläksyjä tehä vielä perjantaiks (ois kyl kandenu,ku huomen vähän kiire päivä..) MUTTA äikän tekstitaidonharjotusvastauksen kirjotin! Olin ylpeä itestäni. Ikinä kirjottanu sitä niin nopeasti (ja niin vähällä ajatuksella). Tuli varmaan melkosta scheissea, mutta ainakin tein sen. Eikös se oo tärkeintä? (Ai eikö? No hö..)

Nyt hyvää yötä. Ja peukut pystyyn, huomenna on konsertti.