Elävän musiikin euforia

En sais enää ees postata tähän aikaan, mutta oonkin aina ollut paha lapsi ja teen sen silti (vaikka kello on jo liikaa). Mutta on vaan yksinkertasesti liikaa (yhdentekeviä/turhanpäiväisiä) asioita, jotka haluan saada muistiin, koska huomenna se ei kuitenkaan enää onnistuisi. Tuskin nytkään tulee enää mieleen kaikkea.

No mutta. Ihan ekaks: mikä ihme siinä on, että mun kanssa samalle bussireitille sattuu liian usein rasistiseen kommentointiin taipuvaisia ihmisiä? (Tää on siis melkein "Bussissa(ni) on rasisti!"-postaus nro 2) Tänään siis kotimatkalla, kun ensin olin juossut konsalta hiessä pysäkille, ettei tarttes oottaa 20 minsaa:

M1: "Me oltiin samalla luokalla, muistatko? MARTTI! Kuunteletko sä?"
M2: "Joo joo, muistan muistan."
M1: "Menitkös sä lukioon?"
M2: "No menin, mehän oltiin siellä molemmat."
--
M2: "Meni asunto alta, ku vaimo heitti pihalle."
M1: "Ihan oikein teki vaimo!"
M2: "HEHEHEE!"
--
M1: "Ai sä asut siellä, tiedätkös sä ketään Rampea?"
M2: "Rampea? ..onkos se mustalainen?"
M1: "Ei. Valkonen. En mä tunne ketään mustalaisia. Mä oon valkonen. Enkö?"
M2: "No oot."
M1: "Ja sinäkin oot valkonen, etkö?"
M2: "No oon."
M1: "Ja parempi niin!"

Joskus meinaa mennä hermot keski-ikäsiin, eläkeikää lähestyviin miehiin. Huoh.

Palautuspäivä meni ihan ok: ei suuria yllätyksiä, mitä nyt vieraissa kielissä tapahtui vähän laskusuhdannetta, mutta motivaatio olikin melko korkea koko jakson, AH. Ainut oikeesti YLLÄTTÄVÄ asia oli pitkä matikka, koska sain ilman kotitehtäväpisteitä jo pelkästään 9+!! Olin oikeesti ihan TOSI yllättyny O_O Tätä ei oo tapahtunu aikoihin. Mutta en valita. Vaikka en mä tod. niitä asioita osaa, jos mun pitäs nyt jotain tehdä, mutta jos ope haluaa antaa pisteitä, niin senkun. Haha, siitä vikasta tehtävästäkin, johon piirsin vaan kuvan ja kirjotin kaavoja ja derivoin ne, sain yhen pisteen, LÅL ;D Ei siis yhtään nollille mennyttä tehtävää, jee.

Oli siis mukavan kevyt päivä. Varsinkin, kun ehti olla vaan äikkää, ja sinnekin menin myöhässä kun piti olla Konsalla infoutumassa (oli kyllä melko turha reissu sekin, mutta meni jo).

Jonotin tänään muuten Aapelissa Otto-maatille ja mun eestä käveli se yks tyyppi johon törmään joka paikassa! O_O Esim. busseissa, keskellä toria, jnejne. Sitten kun vilkasin sen perään, en edes ihan heti, niin se JUST vilkas sillon ja voi perC kun en ehtiny tajuta, että ei nyt ainakaan ois kandenu kääntää sit heti päätä pois, koska se jos mikä on epäilyttävää. JA SIT KATOIN TOISENKIN KERRAN JA SE KATTO VIELÄ ja mietin että joopajoo, tämä homma kusi nyt housuille. Se oli koomista. Tajusitte varmaan kaiken, mutta en jaksa olla nyt looginen :DD (ja siis tässä ei ollut mitään romanttista jännitettä tai vilkuilua, mitä te ruojat oikein luulette, HYH! se on vaan sellanen tyyppi, jota 'vastapäätä' istuin kerran Mäkissä, jossa käyn ehkä kerran puoleen vuoteen, ja muistan sen koska sillä oli jännä hattu, ja nyt se sikiää joka paikasta, siis se tyyppi ei se hattu, tai no on sillä siis se hattukin aina, MUT NOJOO tajuatte jos tajuatte, miks tuli sellanen fiilis että tää kuulostaa ihan teinivuodatukselta?)

Illalla mentiin äidin kanssa kuuntelemaan Kamusta. Lähdettiin vielä kaiken lisäks, meille tyypilliseen tapaan, ei ainakaan liian aikasin ja äiti oli ihan hepulissa, ettei muka ehdittäis. Se ei tajua, että mä olen mennyt konsalle sen verran monta kertaa, että mä kyllä tiedän minuutilleen, miten kauan mikäkin juttu vie aikaa ja että me todellakin ehditään vallan hyvin. No joo. Miks harhaudun koko ajan epäoleellisuuksiin!

Siis. Kamus-kvartetti. En ollu koskaan kuullu niitä aijemmin, mutta olin kuullu kaikilta, että ne on törkeen hyviä, ja tänään sitten KUULIN niitä omin korvin.

Ja ihan totta. Onko reilua.

En ollut edes tajunnut, että ne ois NIIN hyviä. Mutta ne oli. En kestä.

Niiden soitto näytti niin vaivattomalta, niin luontevalta; muistan, kun jossain vaiheessa Jari höpötti vähän väliä siitä, miten viulun pitäis olla vähän niin kuin ruumiinjatke, raaja. Ja ne kyllä näyttikin siltä, että soitin istui ja tojotti paikallaan just oikein. Musta ei oo ees tuntunu siltä vielä koskaan. Mun ja mun olkatuen kemiat ei oo oikein vielä kohdannu.

Ne soitti yhteensä kolme laajaa teosta, mistä eka ja vika ja oli aika peruskauraa, Haydnia ja Schumannia (vai Schubertia? Tuli epäusko omaan muistiini, mut en jaksa tarkistaakaan) eli ihan normi klassista. Vaikka totta kai sekin on kivan kuulosta, mutta se on yhtä kaikki peruskauraa. Se keskimmäinen teos oli sellanen tosi härö, 1994 vuodelta. Siinä oli hirmuna huiluääniä, pizzicatoja, ihmeellisiä vingutuksia ja vongutuksia ja hakkaamista ja kaikkee omituistaomituistaomituista ja meinasin välillä ruveta oikeesti nauramaan, kun se musiikki tuntu niin absurdilta. Äiti meinas hävetä mun puolesta (;

Mut se oli makeeta. Välillä se kuulosti lintujen riitelyltä, välillä vedeltä, välillä ties miltä. Haha.

Mun pointti oli siis se, että ne oli oikeesti ihan älyhyviä. Sen jälkeen oli lievä euforia, sellanen tietynlainen, minkä voi saada aikaan vaan elävä musiikki. Viimeks oli tällanen fiilis joskus ennen joulua, kun kaup.orkka soitti sen sinfonian 'Uudesta maailmasta'.

Niin ja siis mä saan tälla viikolla 6 kvartettioppituntia noilta soittajilta. Että jännityksellä odotan, mitä tästä tulee.

Illalla katottiin Pasila ja sit katottiin mun mekkoa. Äiti aikoo viimeinkin lyhentää sitä, ja se oli käynyt ostamassa sellasta nauhaa, jolla ehkä koristellaan vähän sitä mustuutta. Mua kyllä alko oikeesti vähän pelottaa että
a) mulla on sairaan kylmä meidän koulussa/salissa
b) se mekko OIKEESTI tippuu mun päältä tanssiessa ja/tai saan olla koko ajan nostelemassa ja nykimässä sitä.

Ai niin, harkattiin myös N+S+J-poppoolla tänään koulun jälkeen. Kyllä ne biisit alkaa jo ihan sujua. Mun laulu vaan kuulostaa taas niin kummalta, joka paikassa ja joka laitteilla erilaiselta. Saa nähä, miltä se kuulostaa salissa. Yyh, voin jo etukäteen kuvitella miten kaikki kattoo karsaasti, kun lopetetaan ja sit ne on sillain "lauloit tosi hyvin" sen takia, että ne kuvittelee, että niin pitäs sanoo. Vähän niin kun tänäänki oli omituista, kun ihmiset oli sillein "hei oot leikannu tukkaa, kivat!" tai "uus kampaus, hieno!" ja ite vaan aattelee, että miks kaikki sanoo väkisin. Tulee sellanen olo, että ihan kun mä tekisin itelleni mitä teenkin sen takia, että haluan muiden tykkäävän siitä.

No okei, en mä nyt oikein tiedä tarkalleen, mitä selitän. Ehkä pitää oikeesti mennä nukkumaan. Jos hävettää liikaa, niin poistan tän postauksen sit huomenna.