Kummallisia karitsoja

Minkä takia sunnuntaisin on aina sellanen tietynlainen olo? En osaa oikein edes eritellä sitä, se on niin - sellanen. Tuntuu että koko ajan vaan odottaa päivän loppua ja seuraavan viikon alkua, vaikkei haluaisi, koska tulevan odottaminen on varmaan turhin ja hyödyttömin tapa tuhlata aikansa. Mutta silti maanantai koko ajan häämöttää edessä, ja sen vaikutus tuntuu niin, ettei saa oikein edes yritettyä tehdä mitään tähdellistä sunnuntaisin.

Joka tapauksessa en tykkää siitä. Sunnuntaiolosta siis.

MUTTA: sain tänään tehtyäkin jotain. Esim puettua vaatteet päälle, pestyä hampaat, etc. Siivosin myös mun huoneen pitkästä aikaa. Laitoin himokasan vaatteita pyykkiin (ne on pyöriny lattialla varmaan kaks viikkoa jo..), tyhjensin pöydän, vaihdoin lakanat, kastelin kasvit ja vein VIIMEINKIN patjan vintille, joka oli jäännöksiä viime v-lopulta (mitä, minäkö saamaton? eeei..). Heti tuli paljon isomman tuntunen huone, kun lattiapinta-ala ei ole ihan tukossa kaikesta ylimääräsestä. On se kumma. Imuroinu en, koska se pölypussi oli viimeks niin täynnä ja se imuri tilesti, niin en jaksanu ruveta riitelemään sen kanssa nyt.

Jossain vaiheessa piti myös lähtee ulos neljän seinän sisältä, kun piti pissittää Nera. En oo pitkään aikaan kokenu niin kummaa fiilistä, kun tänään, kun astuin ovesta ulos. Kaikista liikenteen äänistä huolimatta oli tosi hiljasta. Mulla kesti vähän aikaa tajuta, että se johtu kaikesta siitä lumesta. Joka paikkaan on satanu niin tuhottomat kinokset, että ne imee kaiken melun. Tai no ei kaikkea, mutta pelottavan paljon.

Oli outoo kävellä.

(Miks kaikki on tänään mun mielestä outoa tai kummaa?)

Meinas mennä hermo Neekun kanssa kun se vaan vouhotti, mutta ei se ollu sen vika, totta kai sillä kertyy energiaa jos sitä ei vie ulos tai tee sen kanssa mitään. Päästin sen vapaaks, kun päästiin kentälle ja se oli ihan hulluna. Kun se jäi vääntämään kakkaa hirmu pitkäks aikaa ja jäi jälkeen, niin lähdin juoksemaan jäälle ja se tuli ihan vauhkona perässä.

Jäällä oli ihan törkeesti lunta. Piti oikeesti tarpoo, että pääs eteenpäin. Nauroin niin paljon Neekulle, kun se loikki siellä. Se näytti ihan mustalta lampaalta, tai karitsalta, joka pomppii jossain laitumella. Se ei vaan määkiny. Muuten illuusio olis ollu täydellinen.

Oli ehkä vaan yks aste pakkasta, ja tuntu niin neutraalilta lämpötilalta, kun talvella vaan voi olla. Ei ollu yhtään kylmä, eikä yhtään kuumakaan. (Paitsi lapaset vähän loppumatkasta hikos). Lämpötilakin on niin hassu juttu; nyt +10 tuntus ihan hullun kuumalta, mutta kesällä se ois kylmä. Onko vähän kummaa, mitä?

Vaikka Neekku onkin tollanen aivoton lammas, niin se todisti tänään, ettei se ihan toivoton oo. Iskä lähti KYSsille ja Nera tuli tilestää keittiöön kun luin kirjaa. Sanoin sille, että "Lähtikö iskä? Mee ikkunaan kattomaan!" ja se oikeesti meni keittiön ikkunaan kattomaan. Ei se mee ikinä keittiön ikkunaan. Sit sanoin että "Eiku mee kattoo olkkarin ikkunasta!" ja tässä tulee uskomaton osuus: SE MENI! Istuin hetken sillein että 'mitä just tapahtu' ja sit oli pakko mennä tarkistamaan, oliko se oikeesti vielä ikkunassa. Siellä se sohvan selkänojalla kyyhötti ja käänty kattomaan mua että 'No mitä?'. Hetken mietin, että olin varmaan jossain toisessa versiossa mun elämästä, mutta mikään muu ei viitannut siihen, joten hylkäsin sen ajatuksen lopulta.

Et kyl mun koira osaa, kun se vaan haluaa.

Pitäis tehdä läksyjäääää. Ylläriii. Millonpa ei pitäs. YÖK. Heipa