Me añoras

Tiedän, että teillä on ollu mun juttuja ihan järjetön ikävä. Varmaan meinaa pukata jo vierotusoireet, kun en oo blogannu kolmeen päivään. Aatella. (Tämä siis oli sarkasmia, jos joku lukee tätä aivottomana, eikä tajunnut, d44.)

Arvatkaa, miksen oo blogannu? Koska mun illat on menny siihen, että oon lukenu SARJIKSIA. En oo yksinkertaisesti ehtiny, koska oon käyttäny kaiken 'ylimääräisen' ajan niiden lukemiseen (netistä, aarh olen laittomuuksia harrastava paksa..), ja oon niin ältsin herkkä koukuttumaan, etten saa lopetettua jos johonkin upahdan. Pari viime iltaa onkin 'vähän' lipsahtanut pidemmiksi, kun oon väkisin halunnu lukea loppuun ennen nukkumaanmenoa, että ois sitten pois alta sekin juttu. Oon ihan holtiton.

Mut ei se oo ainut syy. Nuha ja epämääräisen turpea olo on saanut mut vaan jotenkin hirmu voipuneeksi. Uuvuttaa vaan koko ajan (esim tänään tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta saada aikaseks tehdä läksyt, mutta onnistuin. Joskus edes näin). Eilenkin kun istuin bussissa, niin mun käsi oli ihan veltto, en oikeesti ois jaksanu puristaa sillä yhtään mitään. Se oli outo fiilis.

Bussista tuli mieleen: eilen meinasin vetää lipat kolmesti vartin sisällä. Eka heti ku lähin konsalta ja puhuin puhelimeen, sitten kun Sokkarin ovesta juoksin suorilta bussiin kun se meinas lähtee minuuttia aikasemmin!!! niin siinä kun se avas ovee ja yritin pysäyttää juoksut ja käden heiluttamisen ni meinasin liukastua JA SITTEN kun loppujen lopuks nousin bussista ULOS niin meinasin vetää lipat. Siinä vaiheessa teki mieli jo joko nauraa tai näyttää ohiajaville autoille kesaria. Ihan vaan koska siks.

(Mutta minähän olen aina niin kiltti ja kunnollinen TYTTÖ, etten tekisi sitä. En toki enhän.) No enen

paitsi ehk joskus salaa ku kukaan einää

Mulla meinaa aina hetkittäin levitä pää noihin kvartetteihin. On yllättävän rankkaa olla molemmissa yhteyshenkilö (ja molemmissa porukoissa se pesti on langennut mulle myös mun pyytämättä), kun pitää olla koko ajan yhteydessä kaikkiin ja selvitellä aikoja ja paikkoja ja kaikkea pylleröä. Ja nyt sitten vaihteeksi toisen kvartetin sellisti on kipee (viime viikolla siis toisen kvartetin altisti), joten sen osalta tämän torstain konsertti menee sit pipariks. Mutta kovanonnisemmankvartetin kanssa onneks näillä näkymin onnistuu. VIIMEINKIN.

Tarttis käydä ostamassa kunnon ulkopökät Lappiin. Ja toisaalta sellanen villakangastakkia urheilullisempi takkikin ois aika bueno, mutta ulkopökät nyt ois tärkeempi hankinta. Mutta millonkahan senkin ehtii, kun äipäl on huomen ilta jajajajja kaikki on vaikeeta ja byäääh, eikä äippä ollukkaa ees maksanu sitä leiriä vielä, ja Malle lähetti tekstarin jo siitä (ei tosin hirmu vihasta ainakaan päällisin puolin, mut kuiteski).

Tässä ruokapöydällä mun vieressä on seissy jo about kaks tuntia täys salaattikulho, mut en oo vieläkään saanu aikaseks syödä siitä. Alkaa jo vähän nälkä kyllä kurnia. Mutta oon oottanu seuraa, ku äippä lähti hakee iskää junalta melkein tunti sit, muttei ne oo vielkään tullu. Mikä mättää! Jos juna on räjähtänyt KABOUM

(Heti ku ton kirjotin, ni autotallinovi alko jyskämään, eli ne tais tulla. Mitä puoltaa sekin, että Neekku meni ihan sekasin ja vikisee ja ravaa oven ja olkkarinikkunan väliä.)

Kauheeta. En mä muista enää mitään, mitä tässä kolmen päivän aikana on tapahtunut.

Eiku nojoo. Sunnuntai oli vaihteeks taas ihan tajuton löysäilypäivä: pesin hampaat ja vaihdoin yövaatteet pois joskus kolmelta, ja naamaa en jaksanu pestä ollenkaan. Sit illalla H+M hyökkäs tänne ja Maisa nauro mun tukalle, vitsin röyhkimys. Se ei selvästi tajunnu mun sunnuntailookkia! :D

Aah, nyt äippä tuli tohon ja voin viimeinkin syödä salladia. Omnom..

Vou, tuolla sataa ihan tajuttoman isoja lumiklönttejä! Näyttää aika hienolta, kun on ihan pimeetä.

..ja voi miten tuli yhtäkkiä hirmu hyvä fiilis, kun pääsee sinne Lappiin! =) Siellä on kuitenkin niin kaunista, on niin paljon lunta ja karut maisemat ja voi bongata satunnaisia poroja ja hyvällä lykyllä REVONTULIA ja sanoinko jo et siellä on lunta ja ihan kiva toisaalta vaihteeks viettää aikaa ihmistenkin kanssa oikein kunnolla.. josko ei menis hermo, vaikka se Jeris onkin melko omarauhatonpaikka.

Mut nyt syön perunasalaattia (vaikka mun selkää rupeekin aina kivistämään siitä toisesta leivällisestä lål) JOTEN HEIPPA MOI TERVE adiós