Tänään oli taas joku intuitiopäivä.
Eka tsekkasin mittarista että ulkona on KYLMÄÄ, joten en mee turhaan liian aikasin odottamaan bussia. Koska sitä tosissaan saa aina odottaa.
No, istuin sit eteisessä ja tuijotin kännykkää, ja sit kun se oli sopivan paljon ni riensin pysäkille. Ja seisoin. Ja ODOTIN.
Ja voi rumasanarumasanaRUMASANA, just sitten tänä aamuna se vitjan bussi oli päättänyt tulla sitten tavoistaan poiketen liian aikasin, ja ootin sitä yli kymppiminsan turhaan, PAKKASESSA. Sitten oli pakko myöntää taktikoimiseni kuseminen ja kävellä alemmalle pysäkille oottamaan toista bussia.
Siinä vaiheessa oli korvat jo ihan oikeesti jäässä. Ja NENÄ. Nenää ei sovi unohtaa!
Intuitiota tässä oli se, ettei kuitenkaan haitannut, vaikka myöhästyin koulusta KOSKA opettajaa ei ollut. Se oli varmaan kipee. Niin kun moni moni muukin tänään. Riikallekin olin pistäny viestiä että myöhästyn vähän (en jaksanu kirjottaa sitä epsanjaks, ku en ois varmaan osannu, varsinkaan kohmeilla sormilla), mutta meni vähän hukkaan se kun Riikka oli kipee ja siten poissa :D HAH HAH
Ainut päivä tällä viikolla, ettei ollu mihkään meno. Ja mihin oon tuhlannu sen? Koneella istumiseen tietenkin. Huoh. No mutta se minulle suotakoon o_o Tarkotus oli vaan kirjotaa YKS kunnollinen sähköposti, mutta oli niin vaikee päästä alkuun, että piti tehä muuta välillä. Esim lukee yks sarjis lopppuun. Oh, se oli hyvä.
Luin myös toisen sarjiksen loppuun (ihan kirjoina), mut se ei ollu niin hyvä. Olin vähän pettyny, koska se oli kuulemma Mirkun kaverin lempparisarjis. Musta se ei ollu erityisen onnistunut, vaikka idea kyllä oli. (Kyse on siis sarjasta the Invisibles.) Tuntu, että se yritti olla liian nokkela, liian näppärä, liian taiteellinen tekemällä itsestään turhan monimutkaisen - ja sori, mut ei toiminu. Se jotenkin kaatu siihen omaan sekavuuteensa.
No mut joo. Tänään oon vaan tilestäny. Eilinen koko illan kestänyt läksyjen pakertaminen tais ottaa tilinsä - tänään ei taas yhtään huvittas tai jaksas. Vaikka hei, nukuin kaheksan tuntia!
!
Siis MINÄ!
Joten pitäs kai jaksaa u_u hmh
Aiheeseen liittyen: tänään mulle selitettiin (nimeltämainitsematon henkilö), että oon kuulemma "toisenlaisen olonen kun muut tytöt kouluhommissa" En tajunnu mitä sen ois pitäny tarkottaa. Se siis yritti selittää:
"siisku
oot viisas
muut tytöt ei
taiku..
en osaa selittää
ehkä
on kaikki viisaita
mutta oot eri tavalla
osaat perustella
osaa muutki siis
mutta meinaan nyt sellasia joita tunnen
vaikka emmä sua kyllä tunne
--
orvokki
oot tosi ärsyttävä :D
--
kukaan muu ei oo tollanen
ärsyttävä :D"
Eli ympäri mennään, yhteen tullaan :D Varsinkaan, kun ei perustelutaito ole synonyymi viisauden kanssa. Ja mitä viisaus edes tarkottaa? En oo ikinä kokenu viisauden viitan lepäävän harteillani, VARSINKAAN missään koulujutuissa. Tuntuu, ettei niissä edes vaadita viisautta. Älykkyys on ehkä eri asia, mutta ilman sen suurempaa älykkyyttäkin voi pärjätä tosi pitkälle.
Joonas sano joskus hyvin, kun kysyin että mitä eroa on älykkyydellä ja viisaudella, että älykkyys on synnynnäistä ja viisaus tulee iän myötä. Ainakin muistelisin, että ne oli noin päin.. Eiks se oo loogisempi just noin?
No kuitenkin. Se oli musta hyvin sanottu.
En usko, että todellista viisautta voi todellakaan mitata jossain kouluun liittyvässä. Enkä usko sitäkään, että se edes kovin monelle suodaan. Monet ihmiset tosin kuvittelee olevansa tosi viisaita, mutta se taas korostaa sitä, miten vajavaisia ne tiedossaan on. En usko, että viisas ajattelee olevansa viisas. Se vaan ymmärtää ja tietää jotkut asiat paremmin kuin toiset. Mutta asioita, jotka ovat vielä ymmärtämyksen yläpuolella, on kuitenkin paljon.
Ja järkikin tuntuu olevan jotenkin yliarvostettua. Kaikki ihmiset, jotka tuntuu valehtelematta keskimääräistä tyhmemmiltä, tuntuvat olevat myös keskimääräistä onnellisempia ja tasapainoisempia.
Onko se sitten yksinkertaisesti vaan niin, että tieto/tietämys/järki/viisaus/jokuvastaava lisää tuskaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti