Kiltti pikku(pikkupikku)sisko -leikki

Alan oppia!
Nimittäin!
Heräsin tänään ennen äitiä! Ja superisti ennen Veraa!!

Eli että en oo ihan toivoton tapaus. Haluisin oikeestikkin herätä aina joskus yheksältä, koska päivä tuntuis ihan superpitkältä ja ehtis tehä vaikka mitä. En oo kyllä varmaan ikinä noussu yheksältä ilman kelloa. Että sen puoleen.

Kävin tänään kirjastossa. Oon lukenut sellasta kirjaa, missä on esittelyjä suomalaisista sarjakuvataiteilijoista, joten lainasin muutamien sellasten teoksia, jotka tuntui mielenkiintoisilta. Sen lisäks listasin eilen netistä himona kirjoja, mitä voisin lainata, ja sit etsin järestään niitä aakkosjärjestyksessä. Piti kuitenkin lopettaa kesken listan, koska en jaksanut enää kannatella mun pinoa, ja ajattelin, ettei laukkutila riitä (meinasin kirjottaa kassitila mut se kuulosti jotenkin turhan härskiltä). Loput jäi ens kerralla tutkittaviks.

Kirjastossa törmäsin myös Minnaan, jota en oo nähny koko lomalla mutta tänään sattumoisin soitin sille ja sit sattumoisinsattumoisin myös törmäsin siihen :D Kummaa.

Sillä oli yks kirja kädessä. Mulla oli sylillinen. Että niin.

Kävin ostaa viimeinkin Pasilan kakoskauden huomista PASILA-MARATONIA VARTEN, vaikka saa nähä jaksetaanko jatkaa siihen ykkösen jälkeen. Sit kävin Veljmiehessä ja törmäsin Jenniin (en käy kovin usein Anttilan ruokakaupassa ja sit kun käyn, niin liian usein törmään siellä Jenniin, en ymmärrä!) ja ostin mm. vuohenmaidosta tehtyä jogurttia. Tahdon maistaa 8)

Postilaatikossa oli kerrankin mulle postia, mutta se olikin vaan lasku syksyn ylppäreistä. Hyi yök. Tuli vähän sellanen fiilis, että pitäis varmaan pikku hiljaa vetästä ruotsin ja uskonnon kirjat tuolta hyllystä ja ruveta opettelemaan alusta saakka.

Mutta minua vaan haluttas jatkaa tätä laiskottelua; lukea kirjoja ja kattoa leffoja. Olla rauhassa ja hötkyilemättä.

Jenniin törmäämisestä tuli taas sellanen olo (tai nyt oikeestaan tiedostin sen ekan kerran, mutta se on jäänyt aikasemminkin), että olen laiskapieru joka ei saa mitään aikaan ja vaan haahuilee. Se tuntuu olevan aina niin menossa joka paikkaan ja tekevän kaikkea, mutta entäs minä? En jaksa vaivautua. Minun mukavuusalue koostuu luultavasti vähän erilaisista palasista kuin sen.

Minä en ilmeisesti nauti niinkään itse tekemisestä, vaan muiden tekemisten tuotosten nauttimisesta. Eikö kirjat ja leffat mene just siihen kategoriaan?

Syy niiden yhtäkkiseen suurkulutukseen on kuitenkin lähinnä se, että arkena ei yksinkertaisesti irtoa aikaa. Katon leffoja normaalisti ihan törkeen vähän. Joten on ollu ihanaa, kun nyt on saanu tuijotella niitä vaikka miten paljon. Nytkin olis 7 odottamassa kattomista.

Tein kotona ruokaa (jota Verakin kehu hyvännäköseks, ajatelkaa! Yleensä se boikotoi mun kasvismössöjä), ja sitten lähdin pelastamaan isoisosiskoni. No ei vaiskaan. Mutta jelppimään kuitenkin.

Kuvitelkaa: Ajoin Pyörällä. Sateessa. SIIVOOMAAN. TOISEN KOTIA.

Niin että voidaan sopia, että siinä oli sitten tämän viikon hyvätyö.

Ei siivoominen oikeesti ole edes ihan kamalaa, siinä ainakin näkee työnsä tulokset. Ja varsinkin, jos on oikeesti likasta, niin tulee hyvä fiilis tehdä paikat puhtaiksi. Sain kyllä vähän vahinkoakin aikaan: yhden Terpan plektran imasin vahingossa imuriin ja sitten tiputin ison peilin Mirkun jalkapöydän päälle. Siihen tuli iso, turpea mustelma.

Parasta oli järjestää DVD:t aakkosjärjestykseen 8) Ja sain kotiin viemisiks sylillisen meiltä lainattuja DVD:itä, joten saan järjestää nekin. Hihihihihi HYVÄ HOMMA

En muista millon olisin viimeks datannu omalla pöydälläni niin että ikkuna on ihan sakeena pisaroista. Huippufiilis!

Oon kuunnellu kaks päivää Adam Greeniä Spotifylla. Oon katellu sen levyä aina Äxässä, koska siinä on ollu hieno kansi, mutta se on ollu liian kallis ostettavaks sikana säkissä. Mua häiritsee koko ajan, että tällä on jotenkin liian matala tai jotenkin vaan vääränlainen ääni sen naamaan! Pitää vähän väliä palata kattomaan sen kuvaa, koska en vaan osaa kuvitella sen näköstä miestä laulamaan näitä biisejä.

Niin että niin!