Siivoushirmu neitsytmökkeilemässä

Olin eilen hypersosiaalinen, koska esim:

- näin Maisukkaa, käytiin kävelemässä Neekun kanssa ja annoin sille muutaman wanhojen kuvan muistitikulle (ei ollu ihan yksinkertasta..)

- raahauduin kaikesta huolimatta näyttäytymään n-iltaan. Tosin 45minsaa myöhässä, kun Kirppu oli ähertänyt ruuan kanssa ties kuinka kauan, niin en viittinyt jäädä pois perhepäivälliseltä. N-illassa on alkanut keski-ikä hurjasti kohoomaan ja muutenkin sukupuolijakauma kallistumaan enemmän miesvaltaiseen suuntaan. Eliaksesta oli tullut yhtäkkiä ihan ihana tappisilmä, se vaan tapitti mua aina hirmu pitkään ja sitten yhtäkkiä alko aina nauramaan. EliC selitti ihan autuaana, miten se oli sanonut pari viikkoa sitten (9kk) ekan kerran "äiti". Elias näytti ihan harakanpoikaselta, kun Elise syötti sille Jaffa-keksiä pikkupaloina.

- menin Mirkulle kattomaan leffaa (Moottoripyöräpäiväkirjat, se oli sydäntä lämmittävä ja kiinnostava, se matkanteko tuntu niin hikiseltä ja toivottomalta) ja syömään kasvismössöö, nam! Sit Mirella heitti mut kotio ja oli ihan TYHJÄÄ ja selvis, että äippä ja iskä oli jääny mökille Neekun kanssa yöks. Siellä oli joku 5 astetta lämmintä yöllä vissiin, että way to go. Tai vähemmänkin. Mikäs sen romanttisempaa kuin palella yhdessä. Mirkku oli ihan ahdistuksena kun laitoin sen lukemaan jutun Lars von Trierin uudesta leffasta (Antichrist) ja sitten Vauva-lehtee. HAHAHAHAHA. Ja sitten se kertoi mulle synnytyslaulusta.

Että semmosta sosiaalisuutta. Tänään heräsin ekan kerran aurinkoon omassa sängyssä sitten kesäloman alkamisen. Tosin makoilin ennen nousemista varmaan puoltoista tai kaks tuntia. Olen aina reipas ja sillein.
Ihana kyllä, jos osais vaan ponkasta ylös heti kun aukasee silmät. Mutta jotenkin ei oo tarpeeks motivaatiota sellaseen näin lomalla.

Ei huvittanut syödä aamupalaks mitään muuta kuin juoda teetä. Lehti oli ihan tylsää luettavaa. En saanu ees silitellä Neekkua, koska vanhukset ei ollu vieläkään tullu mökiltä, vaikka niiden piti olla kotona aamulla.
En tiedä mikä muhun iski, mutta rupesin pyyhkimään pölyhuiskalla pölyjä mun kirjahyllystä. Sitä pölyä kertyy ihan törkeenä. Pyyhkimisestä oli pakko laajentaa lakanoiden vaihtoon ja imuroimiseen, ja kun kerta imuri oli jo käynnissä, niin huomaamatta olin jo imuroinu välihuoneen ja rappukäytävänkin. En jaksanu lopettaa siihen, vaan imuroin myös alakerran (joka oli suoraan sanottuna niin paskanen, että ette edes tiedä) ja pesin keittiön lattian. Olempa ihana ihminen.

Siinä vaiheessa kello oli vaan jo aika paljon ja oli hirmu nälkä, koska en ollut syönyt kunnolla eikä vanhuksia kuulunu vieläkään kotiin. Soitin niille tosi vihasena. Asiat meni kuitenkin niin, että ne tuli hakemaan mut, sitten vietiin iskä tapaamaan laiturinrakentajamiehiä (saatiin siis tänään mökille laituri, joka makso enemmän kun mun viulu) ja lähdettiin äipän kanssa Prismaan ostamaan niille pihvejä. Paitsi että sen piti eka käydä äänestämässä. Kiersin Neekun kanssa odotellessa mun ala-asteen, ja tuli tosi omituinen olo. En muistanut edes kaikkia nurkkauksia, tai sitä, että meidän koululla on sisäpiha.

Henkka paikansi minut, kun olin valkkaamassa banaaneja Prismassa. Olin niin edustavissa vermeissä, että oli pakko selitellä ne mökkiasusteiksi. Mikä siis oli ihan totta.

H: "No mut noihan on just tosi asialliset!"
O: "Haha, joo."
H: "Millon te meinaatte tulla pois sieltä?"
O: "Siis ei se oo kun tossa kuuen seittemän kilsan päässä. Että eiköhän ihan tänä iltana."
H: "Ai niin joo, sinä kirjottelitkin siitä blogissas joskus."
O: "Öö mitä? Ootko SÄKIN käyny lukemassa sitä?? Mistä voin tietää, ku et oo ikinä jättäny ees kommenttia!"
H: "Joojoo, kyllä mä oon aina välillä sitä tarkkaillu."
O: "..okei, NYT alko pelottaa."

Niin että terQja sinne Henkallekkin, jos tarkkailet tätäkin merkintää. Oisi ihan kiva, jos te minulle anonyymitkin edes kerran elämässänne uhrautuisitte kommentoimaan :D

Olin niin nälkänen kauppareissun jälkeen, että taivuttelin äipän ostamaan Buffasta pizzat mukaan. En oo koskaan testannu niiden pizzoja, ja kyllä ne ihan menetteli. Ainakin nälkäsenä. Ehkei sitä sillon jaksa olla niin kriittinen.

AI NIIN JA OSTIN SEN ALEXXXXXXXn LEVYN NY tai siis äippä sen mulle osti jee

Kävin ekaa kertaa meidän mökillä siis tänään, sen jälkeen kun saatiin se ihan omaksi. Söin ja join nälässäni ja muuten vaan niin paljon, että tuli paha olo. Niitä laiturihäärääjämiehiä oli neljä, yks vanha joka oli pomo, ja sit kolme tosi nuorta, kaksi lihavaa ja yks laiha. Kaks poltti tupakkaa jatkuvasti samalla kun ne ruuvaili juttuja paikoilleen ja mitä ne nyt sitten tekikin. Se pomo meinas tukehtua pihviin vähän ennen kun ne oli lähössä. Vaikka mikäs siinä, kun kaks hoitoalan ammattilaista vieressä, niin pahempaankin tilanteeseen ois voinu joutua.

Äippä ja iskä hidasteli lähdön kanssa hirveesti. Äiti halus vältsillä vielä keittää teet ja iskä veteli kajakilla onessaan pitkin lahdenpohjukkaa ja otti kuvia laiturista ja yritti parkkeerata törmäilemättä hienoon kajakkilaituriinsa. Ne oli molemmat ältsin tyytyväisinä koko ajan, mietin jo että millon iskä rupee vuodattamaan kyyneliä pelkästä tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta. Ei se ruvennu, tai en ainakaan nähny. Eiköhän se salaa oo itkeskelly, hähä.

Hyvä vaan, kun saavat iloa elämäänsä. En minäkään valita: oli ihana istuskella siellä ja makoilla riippumatossa ja syödä ja olla huolehtimatta mistään muusta. Tuntuu aina että elämä ja maailma pysähtyy, kun on siellä. Se on rauhottava tunne.

Nyt kaipaan kirjallisuutta. Heippa.