Pahinta tässä on se, ettei enää muista mitä on tullut tehtyä. Muisti on yllättävän lyhyt, varsinkin jos sitä ei jaksa hirveesti vaivata. Eli varmaan mä muistaisin, mitä oon tehnyt, jos vaan huvittais miettiä. Mut ei huvita. HAHAA.
Meillä on ollut nyt monena iltana aina harjoitukset perheorkesterilla, mikä saa minut erittäin ärsyyntyneeksi ja äkäiseksi ja ikävän ilkeäksi. Ristiriitaisinta tästä tekee se, että me soitetaan pelkästään rakkauslauluja. Olen niin rakastava ihminen (HAH!). Ne tulee huomisia häitä varten. Tiedossa on siis autossa istumista monen monta tuntia, mutta se on suhteellisen rentoa; voin lukea ja nukkua ja hönätä. Tylsää vaan, etten edes tunne hääparia kunnolla (toista osapuolta ikinä nähnykkään), joten soittaminen niiden häissä tuntuu vähän kummalta.
BTW! AleXXXX olis 12.heinäkuuta Särkänniemessä, mutta se vetää siellä vaan yhen biisin ja mulla on edellisenä lauantainakin häät täällä Kuopiossa :( Niin että niin :(
Päivän palindromipoiminta:
Etsi pallon nollapiste.
Minun vasemassa kantapäässä on mustelma, enkä tiedä yhtään mistä se on tullut. Se on kävellessä kipeä. NYHYY traagista!
Joskus mulla muuten murtu molemmat kantapäät, kun olin pieni ja nukuin vielä Veran kanssa samassa huoneessa! Nukuin Kirpun entisessä parvisängyssä. Sit yks yö mä jostain syystä heräsin, mutten ihan kunnolla; olin sillein puoliks hereillä, että tajusin kyllä mitä teen, mutta puoliks unessa, etten tajunnu MIKS mä jotain teen. Sit mä vaan hyppäsin sieltä parvelta kyykyssä lattialle. Mikä älynväläys, jee. Rupesin itkemään, koska sattu jalkoihin niin paljon ja Vertti heräs viereisessä sängyssä ja ihmetteli, mitä hommaan. Mä vaan itkin ja kiipesin takasin parvelle ja nukahdin. Aamulla sattu ihan simona kävellä. Vauhtini oli päätä huimaava, kun joka askel koski.
Lapsuuden ihania muistoja. 8)
Koska olen viime aikoina ostellut ihan oikeita kirjoja sarjisten sijaan, jouduin ongelmiin sijoittamisen kanssa. Mun piti tehdä uudelleenjärjestelyjä kirjahyllyssäni, koska en luovu aakkosjärjestyksestä enkä siitä, että saman kirjailijan kirjat pitää mahtua samalle hyllylle. Piti siis jakaa kirjat löyhästi kahtia, fantasiaan ja muihin. Hieno rajanveto, tiedän, mutta se oli toimivin, minkä kekasin tähän hätään. Tietysti pokkarit on sit erikseen, mutta niiden ostamista muutenkin yritän välttää, koska suosin kovakantisia.
Eilen sain viimeinkin raahattua äipän ja Veran Henkkamaukalle. Verttiä piti hirmuna suostutella lähtemään edes mukaan, mutta pysyin kovana. Sitten rahtasin sille sovituskoppiin kaikkia vaatteita ja sen piti sovittaa. HAHAHAHAHHAH se oli kivaa. Paitsi se oli hirmu ennakkoluulonen. Mutta kyllä mä jo vähän onnistuin sitä murtamaan! Hähähähä. No mutta äiti aina paasaa, että meidän siskojen pitäs sitä kouluttaa. Hienosti onkin kouluttaminen sujunut, esim eilen:
O: "Millon oot viimeks pessy tukkas?"
V: "Sillon kun viimeks sen pesin."
O: "No heh heh."
V: "Viime viikolla varmaan."
O: "!!! NO HYI!! VERTTI, NYT ON TORSTAI!! SUN PITÄS KÄYDÄ SUIHKUSSA AINAKIN JOKA TOINEN PÄIVÄ! ÄLLÖTTÄVÄÄ!"
Että näin meillä. Yritäppä tuollasta sitten kouluttaa.
Saldo ei ollut edes hirmu suuri loppujen lopuks (yhdet farkut, yks huppari, kolme paitaa), mutta kyllä sillä jo alkuun pääsee. Ja vaikka se olikin hirmu negatiivisena olevinaan, niin silti tänään päällä pelkästään uusia vaatteita (; Ylistäkää isosiskojanne, pikkuveljet! Halleluuja!
Henkkamaukalle saapui myös extemporevieras Jyväksestä. Se tuli meille ihQttamaan yhdestä, ja pieremään mun sängylle. Että kiitos tästä :DD
No ei vais, tuo oli kärjistettyä. Katottiin yks lällerökomedia, Sävel ja sanat, missä oli Hugh Grant ja Drew Barrymore ja ne yritti tehdä tarpeeks hyvää biisiä. Se oli hauska, håhå. Tässä on sen filmin karmee teemabiisi 8D Ihana 80-luku, HYI
Tänään vein Maijukan bussiasemalle, ja matkalla käveltiin torin läpi, joten Maijukka osti herneitä. Meidät yritti napata hampaisiinsa kahdesti yks Unicefin feissaaja, ja toisella kerralla jäätiin sit kuuntelemaan, kun se oli niin sitkeä. Vaikkei meillä kummallakaan oo vielä ees ikää. Se mies oli ihan symppis, vaikka se kiroilikin hirveesti ja se oli ihan tosi kyllästyny jo kuopiolaisiin kuulemma (se oli siis Jyväksestä, ja Maijukka oli just ehtiny sanoa että Jyväksen feissaajat näyttää siltä, et ne haluis kuolla pois ;D tai jotain vastaavaa). "Ai niin ku mä? Heh heh, no mut mulla onkin kauhee darra, niin se johtuu siitä." Juuri näin. LÅl.
On kyllä vähän ärsyttävää, ettei torin keskikäytävää voi kävellä rauhassa läpi, ilman että tarvis kertaakaan pysähtyä kieltäytymään, tai vaihtoehtoisesti tuntemaan itsensä kusipääksi, jos ei suo yhden yhtä katsetta tai sanaa lähestyville feissaajille.
Mun piti käydä tsekkaamassa lukion ovesta, onko tuttuni Oulusta päässyt kumpaankaan lukioon, mihkä haki. Tuli ihmeellinen nostalgiaryöppy, kun kaks kesää sitten etsin omaa nimeä ihan samasta ovesta. Samalla ovella oli mun lisäks kolme muuta tyttöä, ja jostain syystä otti päähän, että ne luuli mua varmaan entiseks ysiks, jos kerta listoja tulen tuijottamaan. Torilla se feissaaja taas oli luullut meitä täysikäsiksi. Kaikki riippuu kontekstista. (En tiedä, voiko tota sanaa edes käyttää tässä yhteydessä?) Sen yhden tytön nimeä ei ollut missään listassa ja se oli ihan hepulina, ja ne sen kaverit yritti rauhotella sitä. Eikä ollut mun tutunkaan nimeä.
Bussipysäkille kävellessä mietin, miten kivuton vastaava tilanne oli itselleni ollut. Ongelma ei ollut, pääsisinkö sisään, vaan minne halusin päästä sisään. Totuus oli, että minun keskiarvolla olisin voinu päästä ihan minne vaan. Oli hirmu vaikea päättää, kun vaihtoehtoja oli liikaa. Mun ei olis tarvinu ysin lopulla rutistaa ollenkaan, jos en olis halunnu. Mut rutistin silti, hullu kun olin. Toisia ei onnista, vaikka ne yrittäiskin rutistaa. Sitä on jotenkin vaikea ymmärtää, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Oon tähän mennessä melkein kaikessa pystynyt pelaamaan varman päälle. En oo ees aatellu. Ehkä mä siks pelkäänkin niin paljon kaikkea ja kaikkia ja heittäytymistä varsinkin.
Mutta mullahan on ihan hirveä nälkä! Joskus vois opetella muistamaan syödä tarpeeks usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti