Maailman levottoman jäätyneet jalkapohjat

Viime yö oli jännittävä. Istuin sängyllä väsyneenä jalat harallaan, ja yritin lepuutella niitä, kun ne oli väsyneet. Mesetin Tumpan kanssa jotain tosi turhaa ja yritin pysyä hereillä. Vertailtiin koko ajan, millanen sää on Tampereella ja millanen Kuopiossa, koska se vaihteli koko ajan. Välillä ukkosti, välillä sato ihan törkeesti.

Taivas oli ihan seonnut. Ikkunassa välkehti koko ajan villiintyneet salamat, vaikkei edes hirmuna jyrissy. Tuli mieleen joku kilahtanut kamera, jonka salamavalo reistailee. Neekku oli levottomana, niinku aina ukkosella. Joskus se meni ihan-alakertaan pukuhuoneen tuolin alle piiloon. Nyt se ryömi mun sängyn alle vähäks aikaa ja sitten vaan seisoskeli keskellä mattoa ja nuoleskeli huuliaan hermostuneena.

Porukat oli intona lähössä mökille, kun joskus myöhään nousin ylös. Lähdin mukaan ja hengasin ekaa kertaa bikineissä tänä kesänä. Ne mahtui vielä päälle! Ei tarvi etsiä uusia, vaikka vois kyllä sen puolesta, että noi on rumat. Mutta ajattelen ekologisesti. (Öhm..)

Tuuli ihan älyttömästi. Välillä paistoi arska, välillä oli pilveä, mutta mukavaa yhtä kaikki. Vaikka vähän kylmä tosin sen tuulen takia. Savustettiin lohta ja grillattiin kasvisjuustovartaita, aaah ne oli hyviä! Halloum, oh. Luin riippumatossa yhen Kari Levolan nuortenkirjan ja sit myöhemmin laiturilla yhden omituisen runokirjan. Ne jutut oli ihan sekopäisiä. Kiehtovia kuitenkin. Paitsi että Mirkku tuli purasemaan mua isovarpaasta kesken kaiken NYHYY ja se sattui!

Cocktailtikkuja piti liottaa vedessä niin kauan että sormet jäätyy. Vesi oli kylmää.
Jäädytin myöhemmin myös (vapaaehtoisesti tällä kertaa) varpaani, jalkani. Huljutin niitä järvessä laiturilla istuen. Mietin, että jos uisin pitkälle saattais tulla suonenveto ja että suonenveto tuntuu kamalalta. Joskus herään kesken yötä siihen, että jalasta vetää suonta. Se sattuu.
Tein laituriin jalanjälkiä, litistin vetiset jalkapohjat puupintaan. Ne kyllä kuivu aika nopeesti auringossa.
Kymmenentuhannen vuoden päästä niistä tehdään sitten arkeologisia löytöjä, joista joku kehittää kiistellyn teorian historian todellisesta kulusta, ja sitten se teoria liitetään osaksi koulujen opetussuunnitelmaa. Kaikki mun salaisuudet paljastuu vaan sen takia, että jätin jalanjälkiä laituriin. Kuinka noloa!

Nyt kuuntelen kaikkea musiikkia, mitä on ollu Mullan alla -sarjassa. En tiedä, mistä tuli yhtäkkiä halu siihen.

MUTTA minä kävelin kolmasosan kotimatkasta, ja tein sen paljain jaloin. En tiedä mikä siinäkin on. Kengät jalassa on mukavampaa, kivet ei satu, pääsee nopeempaa, ihmiset ei katso kieroon. Avojalat vie silti voiton, varsinkin jos koko matka on asfaltoitua tietä. Siinä on ihan erilainen tuntu; maan tuntu, luonnon tuntu, kesän tuntu, maailman tuntu. Kävellessä minun jalkapohjissa tuntuu koko maailma. HAHHAH! Jos jalkapohjat onkin salaisesti yhteydessä maapallon sieluun ja ytimeen, ja yhdistää siten kaikki maailman ihmiset keskenään!

Hihhih 8)

Taidan mennä tekemään jotain muuta, kun tuntuu tulevan niin omituista tekstiä..