Massiivisesti elokuvia/-sta

Jyväs oli Qma, mutta heti kun rantauduin takas Kuopioon iski sateet ja harmaus. En tiedä, pitäskö tästä päätellä jotain.

Ai niin! Tänään oli mun nimpparit (tai no eilen, kun vuorokausi tais vaihtua jo) ja sain monta onnittelua ja mummilta kortinkin, kiitos ootte ihQja! (: Ite en koskaan muista nimppareita.

Oon kattonut noin miljoona elokuvaa tässä muutaman päivän aikana, joten nyt on kauhee tarve kirjottaa niistä.
Maijujen kanssa katottiin ensin putkeen Houkutus ja Unelmien sielunmessu. Houkutus ei ollut edes niin teinilällyily, mitä kuvitellin sen olevan. No okei, oli siinä muutama tosi kliseerepla, mutta noin yleisesti ottaen. Kauniita ihmisiä ja draamaa. Pitää nyt viimeinkin saada luettua se kirja, kun sain sen Mailulta joululahjaks. Noloa, etten oo vieläkään lukenu, mutta mulla käy aina näin: omat kirjat saa odottaa, kun pitää aina lukea kirjastosta lainatut ensin, koska ne pitää palauttaa.

Unelmien sielunmessu oli ihan tosi hieno ja ihan tosi surullinen. En kestä. Se mummo oli niin pelottava kun se alkoi mennä raiteiltaan, sillä oli niin mielipuoliset kasvot aina ja ne pojat oli niin raukkoja ja byääääh ja se tyttökin oli ihan parka... NYYYH. Se riipaisi sydäntä. Oli tosi raskas kattoo, mutta hirmu hyvä. Ja hienosti kuvattu, tykkäsin kuvasommittelusta ja siitä, miten käytettiin useampaa ruutua yhtä aikaa. (Mitähän toikin nyt tarkotti? No eniveis, kattokaa niin tiiätte :D)

Sitten seuraavana iltana katottiin Mailun nauhottama Snakes on a Plane. HAHAHAHAHHAHAH se oli niin lållero, ettei järkee. Tai no en tiedä mitä muuta pitäs ajatella leffasta, missä käärmeet puree ihmisiä esim tissiin, kyrpään ja silmään. Samuel L. Jackson oli olevinaan niin COOL että huh huh. Mutta naurut ainakin saatiin :D (ja Mailun porukat varmaan tykkäs, kun yrittivät nukkua viereisessä huoneessa).

Finnkinon superpäivässä olisin halunnu mennä kattomaan Lukijan, mutta ei Kuopio eikä Jyväskään tarjonneet sitä, joten sen sijaan nähtiin Slummien miljonääri. Se oli kyllä aika ihana, että eipä siinä. Tykkäsin varsinkin niistä jutuista, kun ne oli vielä lapsia ja villejä ku mitkä. Pääosannäyttelijä mies oli kyllä vähän mölö, mutta ei se nyt niin ältsisti haitannu. Ja oli ihanaa, kun ne sai toisensa, niinkun Bollywood-leffoissakin aina.

Eilen illalla (bussissa oli muuten yksi tänä keväänä meidän lukiosta kirjottanut abi ja sillä oli päällä puku ja mukana Prisman muovikassi, maailma on PIENI, ja piti ottaa asemalla äippää hakemaan kakskyt minsaa ja siellä oli esim yks pappa joka ootti bussia ja se kävi kusella kuusien juurella keskellä sitä asemaa) kun tulin kotiin, katoin randomilla lehestä, että Teemalta tulee aito ja alkuperäinen Dracula. Tosi harvoin katon mitään telkusta, mutta nyt katoin. Vartti alusta jäi kyllä näkemättä ja lopussa meinasin nukahtaa, mutta silti. Bela Lugosi oli hassunnäkönen niin nuorena, kun mulle on jäänyt se mieleen vaan siitä Ed Woodista, missä se on jo vanha :D (Tai no, eihän se siinä oo oikee Lugosi, mutta silti se edustaa mulle sitä.) Se leffa oli kyllä vähän hupsu. Kai se on sillon 30-luvulla edustanut hurjaa jännistystä ja ennenkuulumatonta elokuvakauhua, mutta nyt se oli kyllä vähän turhankin kesy, kun ei näkynyt koko leffassa edes verta ja kaulaan puremisetkin jätettiin näyttämättä. Mikä pettymys!

Tämä aamuna makoilin sängyssä hävyttömän pitkään. Oli tarkotus nähä Maisaa, mutta se oli ahkera ja työskenteli Gallerialla, ja koska ulkona ei ollut edes lämmintä, en pitänyt kiirettä ylös nousemisessa. Havahduin aina välillä onnitteluviesteihin ja tuijottelin seinällä olevia kortteja. Lopulta nousin, otin pitkän suihkun, söin pitkän aamupalan, purin laukut, vein vaatteet pyykkiin, tiskasin, leikin hyödyllistä. Kävin jopa kaupassa, koska kaapissa oli neljä litraa vanhaa maitoa eikä yhtään tuoretta. Muhun tarttui noin kakskyt kirvaa pyörämatkalla Salelle. Se oli mystistä. En tienny, oliko myyjä nainen vai mies, ennen kuin se puhui. Siitä tuli jotenkin tosi miesmäinen fiilis au naturelina kollareissa ja fleecessä lähikaupassa asioidessa. HAHA.

Loppupäivän vietinkin superepäsosiaalisena pitäen yksinäistä leffamaratonia. Ei siihen kuulunut kyllä kuin kolme leffaa, mutta välissä piti tehdä ruokaa, ja en aio pyöräyttää unirytmiä ihan täysin, joten enempää ei ehtinyt tänään. Ostin Jyväksestä käytettynä About a Boyn, jonka oon pitkään halunnut nähdä uudestaan (viime kerta oli joskus ala-asteella Mirkun kanssa leffateatterissa, joten en muistanu enää mitään), koska Hornbyn kirja, jonka pohjalta se on, oli niin hyvä. Ja leffakin oli söpö. Siitä tuli hyvä fiilis.

Seuraavaks katoin Kahvia ja tupakkaa, jonka olin lainannu kirjastosta. Se tuntui ensin tosi häröltä, ne ihmiset puhui ihan kummallisia ja tyhmiä ja mitä sattuu ja en tajunnu, mitä ideaa koko touhussa oli, mutta sitten jotenkin upposin siihen ja se rupes olemaan hauska. Mustavalkosuus oli nostalgista. Kahvit näytti pahoilta, mutta silti tuli sellanen fiilis, että olis khuul olla kahvinjuoja. Ja osata tupakoida. Musta tupakointi on aina näyttänyt kaikissa leffoissa hirmu siistiltä ja tyylikkäältä. Harmi vaan, etten tykkää kummastakaan, en kahvista enkä tupakasta. Niin että se siitä. Sen sijaan join teetä ja söin tummaa suklaata (Fazerin Thin Dark 70%, se on parasta suklaata mitä tiedän!) ja olin tyytyväinen. Se viiminen kohtaus, missä oli ne vanhat miehet, oli niin sympaattinen, että meinasin kuolla.

Tän armottoman leffapykäsyn viimeinen osa oli In the Mood for Love. Vaihteeks taas aasialaista, tais olla kiinalainen leffa. Oon kattonu sitä ehkä miljoona kertaa kirjastossa, mutten oo koskaan saanu aikaseks lainata. Mut nyt lainasin ja katoin. Sen kansi on täynnä viiden tähden arvosteluja, joten ainakin odotukset oli kovat. Ja oli se kyllä kaunis. Rakastuin naispääosan näytelijän 60-luvun kiinalaisiin mekkoihin, haluan minulle kans sellasia, ja rakastuin siihen miespääosan näyttelijään, se vaan oli jotenkin hirmu ihana symppis. Mutta minua ärsytti, kun se leffa oli hirmu pitkä ja koko ajan odotin että no millon millon, mutta ei silti ikinä. Tai mistä mä tiedän mitä ne teki, mutta ainakaan katsojalle ei näytetty. Se siis kerto kahdesta nuoresta avioparista, joiden toiset osapuolet petti toisia niiden selän takana, mutta ne toiset sai selville ja rupes keskustelemaan kahdestaan niiden toisten uskottomuudesta ja petetyksi tulemisesta jnejnejne. Ja sit ne rakastu. Ylläri. Mutta minä oon katkera, koska sen leffan kansi on niin kiihkeä, että katsojalle tulee ihan väärät odotukset. Eikä ne kuitenkaan saa toisiaan. Miks kiinalaiset leffat on aina tällasia surullisia. Tai no aina ja aina, mutta ainakin se murto-osa, mitä mä oon nähny.

Mutta se elokuvista nyt tältä erää.

Eilen käytiin ennen sitä leffaa Maijujen kanssa pitämässä silmällä Soilen ja Tuukan lapsia, kun vanhemmat yritti rakentaa "leikimökkiä" takapihalla. Ne oli siitä ihan ihanan kiitollisia, mikä on jotenkin hassua, kun ei tuntunut siltä, että olis oltu nyt ihan äärettömästi avuksi kun vähän vaan katsottiin niiden ipanoiden perään ja huvitettiin niitä. Vaikka totta kai se helpotti, ettei niiden tarvinnut koko ajan olla korvat höröllä, että onko nyt sattunut jotain. Oli ihan hauska istua terassilla auringossa ja potkia palloa ja onkia muovikaloja puhallettavasta lastenuima-altaasta ja juoda limukkaa. Ei kovin raskasta. Matkalla sinne meidät pysäytti muuten todella kuivakka poliisi, joka ei tykännyt Tuukan kuormauksesta.

Olin saanut eilen muuten elämäni ensimmäisen hääkutsun! Oon mä siis häissä ollut vaikka kuinka, mutta tää on ensimmäinen, mihkä on kutsuttu mut, eikä meidän perhettä. MINUT.
Hihihi!
En ollut varma, aikooko ne kutsua mut, mutta nyt oon hirmu ilonen, kun pääsen häihin ja ostamaan häälahjaa. Ensimmäiset kaverien häät. HURJAA. Saa nähä, mitkä on seuraavat häät, joihin kutsutaan vaan MUT. Kuka kaveri uskaltaa seuraavaksi alttarille. Vaikka eiköhän siihen mene vielä aikaa (:

Huomenna mun täytyy ehkä lähteä kyllä ihmisten ilmoille. Toisaalta reissaamisen jälkeen tällanen epäsosiaalisuuspäivä on ihan terveellinenkin omalla tavallaan. Mutta haluan mennä sovittamaan niitä yksiä bikinejä ja käydä kirjastossa. Ainakin.