Onnistuneen päivän sydänongelmat

Oioi, nyt olen kyllä ihan oikeasti ihan überrakastunut tähän Spotifyhyn; täältä löytyy vaikka mitä!! (KIITOS MARA!) Nyt kuuntelen Claude Debussyn juttuja, en vaan pääse siitä yli enkä ympäri että rakastan näitä ja näistä tulee hyvä olla ja se on ehken mun lemppari klassinen säveltäjä. Ihanaanaa.

Aaah ompa muikea tunne tämä mikä herää sisuksissa näitä kuunnellessa ooooo

Tänä aamuna Maijukka herätti minut puhelimella, enkä jaksa nyt muistella minkä takia, mutta ainakin saksofonikatusoittaja liittyi siihen jollakin tapaa. Ihan hyvä kyllä että herätti, en tie millon oisin ilman sitä taas havahtunut hereille.

Mun aamu oli ehkä hitain mahdollinen. Lojuin sängyssä niska jäykkänä (mun tyyny on pesussa ja sen sijainen on huono), söin, luin lehden, otin niin pitkän suihkun, että ehdin laulaa varmaan viistoista eri biisiä ennen kuin maltoin tulla pois. Laulaminen jatkui valmistautuessa keskustaan lähtöön ja bussipysäkilläkin odotellessa. Mun sotasuunnitelma oli mahdollisimman yksinkertainen ja pelkistetty: kävisin vaan tietyissä paikoissa enkä harhailisi. Eli siis ei kirjastoa, koska se on ihan toisessa päässä keskustaa kun tori.

Tapojeni vastaisesti meninkin toiseen kirjakauppaan, en siihen Minnan, missä yleensä käyn. Sitä paitsi siellä on se yks miesmyyjä, jolta hävettää ostaa, en tiedä miks. Varmaan kun oon niin vakkariasiakas ja se on hirmu usein siinä alakerran kassalla. Mutta se ei siis ollut se syy, miks poikkesin tavoistani; halusin vaan välillä kulkea pikkasen tuntemattomia reittejä.

Ostin kolme kirjaa.
Tulipa HYVÄ olo!

Ja yksi oli kunnollisessa tarjouksessa ja yksi alennettu, joten älliäkin oli mukana.

Sitten sovitin viimeinkin yhdet bikinit, mitä oon katellu, mutta ne oli HUONOT. Yläosa ei istunut yhtään. Mutta ei siitä sen enempää. Sen jälkeen löysin Henkkamaukalta valkosen huivin, josta olikin illalla hyötyä, koska itikat meinas syödä mun pään. Sit ei tarvinnut kuin käydä vielä kaupassa ennen Maisukalle lähtemistä. Ostin sipuleita ja jotain. Ja basilikan Maisalle tuliaisiks, koska se joskus ihmetteli, kun meillä oli niitä ikkunalaudalla. Vai olikohan se Maisa vai joku muu? Nojaa, mutta kuitenkin. Se oli nyt vaikka sellainen kesälahja :D Tuoreen basilikan tuoksu on ehkä paras ruokatuoksu mitä tiiän.

Tehtiin pizzaa, siitä tuli ihan hyvää, vaikka mulla olikin vaikeuksia päättää, että onko se kypsää vai ei. Saatiin kutsu lettuja syömään mein mökille, joten suunnattiin tyttöjen (Henzki ja Maisukka) kanssa sitten sinne. Matka ei ollut edes pitkä, mutta hävetti vähän pikkukengissä ja farkkushortseissa ja leikatuissa sukkiksissa mennä jotain puruteitä metsän keskellä, kun vastaan tuli himopyöräilijöitä ja -lenkkeilijöitä ja -suunnistajia. Minkäs teet, kun en ollut varautunut eräilemään.

Letut oli hyviä, oli kylmä ja sain iskän likaset housut lainaan, itikat puri ahkerasti. Kaikilla oli joku ihme valokuvausvimma, ne kuvas koko ajan kaikista turhimpiakin asioita. Kirppu rakastui sorsaperheeseen, joka asuu jossain heinikossa meistä vasemmalla. Siinä oli joku neljä viis poikasta. Jouduttiin työorjiksi vetämään kaatunutta puuta vedestä, että iskä pääsis pilkkomaan sen moottorisahalla. Kokeilin mökkipyörääkin ekaa kertaa, kun saatoin tyttöjä puomille. Se oli ihan surkea. Ei vaihteita, liian pienet pyörät, satula liian korkealla. Mutta kyllä sillä ajeli. Tykkään mökkeilystä. Kunhan olis kunnon varusteet messissä.

Näkymät laiturilta oli ollu aikasemminkin hienot, mutta melkein sydän vavahti kun olin tiskaamassa ja sit huomasin järvessä sellasen leveän, tulipunaisen juovan. Tajusin, että vastarannalla olevien puiden latvat oli ihan punasena, ja se heijastu järveen. Seurasin taivaan rantaa oikealle ja se puna syveni koko ajan ja siellä kaukana, naapurin mökin takana, oli ihan mielettömän hieno ja punainen auringonlasku. Kello oli sillon varmaan jossain yhentoista tienoilla kai.

Mutta se oli ihan mielettömän kaunis. Ja hätkähdyttävä. Oh.