Aamulla meinas tulla oikeesti kiire ajotunnille. Se oli kamalaa, koska mulla ei ole ollut pitkään aikaan kiire. Oon elänyt rauhallista elämää ja tehnyt asiat niin että niille on oma aikansa.
Mutta tänään lojuin sängyssä liian pitkään aamuauringossa, voi minua, ja siksi kiire.
En opi varmaan koskaan oikeesti ajamaan autoa, ehkä multa puuttuu aivoista joku palanen. Ei sillä että olisin mokaillu tänään hullusti mitään, en oikeestaan, mutta tuntuu vaan että opin/sisäistän/kehityn/etenen kovin verkkaisesti. Plääh. Tuntuu että ajotunnit loppuu ennen kun opin olemaan rämpsäyttämättä kytkintä vahingossa tai valitsemaan oikeat vaihteet tai ajolinjat.
Mutta josko tää tästä ehken. Huomen aamulla rataharjottelu - sen takii näin aikasi, ku sit rata menee kolmeks viikkoo kiinni. Josko mä sieltä hengissä palajan takaste.
Ajotunnin jälkeen tapasin Supon ja pyörin sen kanssa hetkisen alennusmyynneissä. Ei tosin ollut vaatteiden rohmuamismentaliteetti matkassa, ostelin jo edellisellä viikolla sen verran että mulla on varmaan alitajuntainen huono omatunto.
Kävin ottamassa ajokorttikuvat. Näytän niissä angstisen valjulta ja hivenen turvonneelta. Jeejee.
Ostin divarista ranskalaisen sarjiksen ja Äxästä Reinon EP:n, tulin iloiseksi kun Timppa anto mulle alennusta. En olis uskonut, että se tunnistaa mut Mirden pikkusiskoksi.
Kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Suomalaisesta ostin sarjiksia ja taas lisää Milesiä ja sit ajoin Prismalle äksyilemään iskälle.
Äksyily tosin helpotti kun sain ruokaa kotona. Iskä lähti möksälle ja mä menin mukaan lukemaan laiturille. Oli lämmintä ja rauhallista. Tykkään olla meidän möksällä varmaan siks, että siellä on niin paljon taivasta. Oikeesti. Siellä jotenkin kiinnitän siihen huomiota.
Lopulta autoin iskää: se kärräs hiekkaa kottikärryillä, mä lapioin hiekan kottikärryihin. Iskä väitti et tehtiin yhteensä ainakin nelkyt kuormallista. En usko, koska nää ihmiset aina liiottelee. Kärräyksen aikana heitin Neekulle keppejä ja hautasin niitä hiekkakasaan. Sit se kaivo ne esiin. Meillä on hullun jännää menoa, tiedän. Mutta se on mukavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Sitä paitsi tollasesta puhtaasti fyysisestä työstä tuli ihan hyvä fiilis. Hikikään ei oo itsessään oikeestaan paha haju, paitsi sit kun se on kuivunu iholle ja jos se lemahtelee tosi läpitunkevana. Mutta ulkoilmassa tuoreeltaan se ei oo paha, se on vaan ihmisen haju.
Mulla on niin kauniit kesäsääret että ah, siis nimenomaan kesäsääret. Täynnä mustelmia ja paranevia itikanpuremia.
Kesä jättää jäljet.
Iskä kerto, että sen äiti kuoli 61-vuotiaana reumaan. En ollu koskaan tiedostanu, että niin nuorena. Se ois nyt vasta 75vee, jos olis elossa. Mun toinen mummi on sentäs jo 88vee.
Vielä yks päivä ja sit Maamme Pääkaupunki ja Kesäjuhlat ja soittamista ja ihmisiä ja Halausukko.
PS: Kun tulin kotio, mua odotti mielenkiintoinen näky. Jalkalamppu oli kaatunu ikkunan edestä, varmaan kovan tuulen takia (?lål). Toinen lasikupu säpäleinä ja toinen lamppuki irronnu. Oli jotenkin absurdi fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti