Oi beibi, osta multa pölynimuri

Minusta on vaikea kuvitella, että normaalit perheet pystyvät viettämään aikaa yhdessä täysin ongelmattomasti. Tai no normaali sana on kyllä maailman typerin.
Ehkä pitäis muotoilla asia niin, että on olemassa myös sellaisia perheitä, jotka kykenee vaikkapa syömään sunnuntaipäivällistä ilman mitään sen kummempaa hermostumista tai ivaa.
Outoa.

Ei sillä että kyse olis mistään sen vakavammasta; minua vaan jaksaa aina hämmästyttää, miten verenpaine nousee automaattisesti, jos keittiössä on muutama tyyppi lisää meidän sukujuurta. Jännä juttu.

Käytiin eilen varmaan ekaa kertaa ikinä Kuopio tanssii ja soi -viikon häppeningissä. Kiinalaista nykytanssia. Äippä oli ihan haltioissaan, iskä oli lähinnä vaikuttunut siitä miten ne onnistuu huijaamaan ihmisiltä rahat pois tollasella. Se ymmärtää kuulemma vain riverdancea. Mulle se esitys meni kategoriaan ihan kiva: tanssia on aina ihan kiva kattoa, mutta tanssillisesti toi ei millään tavoin järisyttänyt mun maailmaa. Hienoin efekti oli se, kun alushousumies tanssi soolon pimeässä, koska valokeila oli just sellanen että se loi lihaksiin varjot, joten ne korostui hienosti. Tanssijat on jänteviä, se on kaunista.
Mutta senkin soolon merkitys jäi vähän hämäräksi. Miks alushousut?

Mulla on ollut missio lukea mun Sandmanit viimeinkin loppuun. Tänä aamuna sain sen urakan päätökseen. Meinasin melkein itkeä kun tajusin, että yks hahmo tosiaan kuoli. Hupsua tuo liikutus.

Tosin hupsumpaa oli se, että samaan aikaan kun lähestyin viimisiä sivuja, olkkarissa oli pölynimurikauppias esittelemässä hämmästyttäviä tuotteitaan. Äippä on niin ennalta-arvattava: alussa se on tosi nihkee ja skeptinen, lopussa se kikattaa ku pikkutyttö. Eli joo, se haksahti. Nyt meillä on siis ikuinen imuri joka tamppaa matot niin mahtavasti, ettei niitä tarvi ikinä viedä ulos tampattavaks. Kauppaaja demonstroi, miten paljon sen laite sai irti paskaa meidän matosta. Se kai vakuutti äipän. Raahas mutkin ihmettelemään tätä ihmettä, vaikka yritin vaan lukea.

Vessan itikkamysteerio jatkuu. Se on ihan käsittämätöntä. Sitä paitsi ne on aina tosi vaikee paikantaa, vaikka tila on niin pieni.

Tänään teemana oli selvästi rahanpoltto. Äippä osti aamupäivästä huippukalliin imurin, myöhemmin mentiin pankkiin avaamaan mulle uus tili ja viimeinkin tallettamaan ylppärilahjarahat sinne, ostettiin Henristä Veralle farkut vaikka se meinas karata Anttilaan ostamaan limukkaa, hankin (melko tarpeettomasti, myönnän) toiset kevyt Converset: matalat violetit, laitettiin mun Carlsonin lahjakortti haisemaan astioihin ja se meni hujauksessa kun ei se ollut satasta suurempi, sitten suunnattiin Prismaan josta Vera osti kahdet muutkin farkut ja jos joku on joskus nähnyt meidän Prisma-kärryt niin tietää sen rahanmenon.

Että joo, oli kallis päivä. Mutta Haglöfsin tuulitakin ostamisen jätin muulle päivälle, vaikka oli alennuksetkin.

Voi hulluus kyllä tätä kulutushysteriaa.

Taidan mennä syömään, kun nyt kerran on kaapitkin täynnä.