sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Rakkaustarina

Olipa kerran tyttö.
Sitten oli myös yksi poika.
Poika kertoi Helsingin Kesäjuhlien viimeisenä päivänä ennen kotiinlähtöä tytölle olevansa ihastunut tähän. Tyttö kysyi, onko tää joku vitsi. (Mutta ei se ollut.)
Tyttö mietti asiaa kesän ajan, mutta lopulta syksyn koittaessa päätti, ettei ollut vielä poikien aika. Tyttö oli vielä kesken. Poika oli surullinen, mutta hyväksyi päätöksen.
Meni neljä vuotta. Siinä ajassa tapahtui paljon. Poika yritti päästä tytöstä yli, hankki ammatin, kävi armeijan. Tyttö leikkasi hiukset pois ja kasvatti ne takaisin, päätti peruskoulun ja kirjoitti ylioppilaaksi. Poika kasvoi pituutta. Tyttö jäi lyhyeksi.
Molemmista tuli täysi-ikäisiä.
Pikku hiljaa poika huomasi olevansa edelleen ihastunut tyttöön. Tyttökin tiesi sen.
Koitti helmikuu ja pakkanen ja tytön kotiin menevän bussin lähtöaika. Poika otti asian uudestaan puheeksi. Tällä kertaa tyttö ei luullut asiaa vitsiksi, mutta itki koko kotimatkan.
Illalla tyttö sanoi puhelimessa, että tykkää myös pojasta, mutta kertoi pelkäävänsä omaa epävarmuutta. Poika oli valmis odottamaan.
Kevään mittaan tyttö rukoili ja toivoi varmuutta johonkin suuntaan. Poika oli varma ja odotti. Tyttöä pelotti ja turhautti oma päättämättömyytensä.
Tuli kesä ja juhannus ja lopulta tyttö huomasi jotain tapahtuneen. Tytön sisällä oli rauha ja uskallus. Tyttö ja poika huomasivat, etteivät he enää olleet ihastuneita vaan rakastuneita.
Ja sitten he päättivät uskaltaa yrittää.
Tyttöä nauratti ja poika yritti käsittää, että kyseessä oli todellisuus eikä uni.
Tämä tapahtui viikkoa ennen seuraavia Helsingin Kesäjuhlia, josta tarinamme alkoi. Ympyrä sulkeutuu.

Sitä tarina ei kerro, saivatko tyttö ja poika onnellisen lopun. Se jää nähtäväksi. Kyseessä oli kuitenkin vasta toinen kerta, ei kolmas, joten paha tietää onko tosi.
Mutta ainakin poika uhkasi haluavansa tulla ryppyiseksi tytön kanssa.

(Tämä ei ole absoluuttinen tosi, sillä tarina on kerrottu vain yhdestä näkökulmasta.)



M: "Voit sanoo äitilles, että oot nyt Virallinen Halausukko!"

11 kommenttia:

pikku-oRkki kirjoitti...

JOO OLI NAIIVI, kyllä minä sen tiijän senkin pyllypäät!

Maijukka kirjoitti...

RAKASTAN NAIVIUTTA! Jee mun lause pääs tekstiin!

"oletteko akrobaattipariskunta" "ei kun vain pariskunta"'

kuolen ku ootte söpöjä (tyttö sun nauru paljasti teidät)

pikku-oRkki kirjoitti...

"maiju, tajusitko sä mitä mä just sanoin?"
maijukka the ärsyttävä ämmä tahallaan ;DD

Idsi kirjoitti...

:))))))<3

Anonyymi kirjoitti...

joskus elämässä pitää olla naiivi. muuten on sama istua keinutuolissa viisastelemassa. ihana tarina <3

Henni kirjoitti...

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE !! Ehkä vähän huippua 8) Meitsi on niin onnellinen teijän puolesta :)

Moces kirjoitti...

Tullaan Paulan kanssa sit kyyläämään teitä kesäjuhlille! HUIPPUA!

maiju kirjoitti...

teistä tulee ruttuisia

siiri kirjoitti...

hyvältä kuullostaa
ei saa pelätä vaan pitää uskaltaa

pikku-oRkki kirjoitti...

! maiju voi ei, nyt tuli epävarmuus enkä oikeesti muista että oliko se sana sittenkin ruttuinen eikä ryppyinen!
no sovitaan että molemmat

Maijukka kirjoitti...

ruttuisiaryppyisiä!